IRC-Galleria

Pidin siitä, mistä kerroit: ihmisestä, joka halusi muistoksi talon
Pidän siitä, miten kerrot asioita, tunteita
Pidän siitä, mitä teet: teet sen kauniisti ja hyvin
Sinä yllätät kaikki, paitsi ne, jotka tietää


Pieni ja hento ote ihmisestä kiinni
Aivan sama tunne kuin koskettava tuuli
Pieni ja hento ote - siinä kaikki

Olemisen riemu ei ravistele olkapäitä
Runoilijan kehto ei ole ruusuista tehty koskaan
Hiljaisuuden huntu ei milloinkaan petä kuulijaa
Mikä nämä yhdistää? Rakkaus suureen elämään



Turhanpäiväinen älykkyys syö ihmistä rotan lailla
Miten kaikki voi olla valmista, kun ei ole edes tehty mitään?
Miten niin jalat maassa? Oletko nähnyt kenenkään kävelevän ilmassa?
Pidän sinusta, siinä kaikki. Pitääkö se todistaa tuhansilla sanoilla?


Valoa ja pimeää, ei siinä ole mitään luonnotonta
Kummassakin laulussa hyvä tunne kasvaa ja kasvaa
En pidä siitä, että siirtyminen vaatii mahtavia tekoja
Sateen jälkeen hiekkatiellä kauneus hehkuu ja kumartaa syvään

Tiedäthän että pysyn tässä vierelläsi maailman tappiin asti.
Vaikka tää nuoruutemme kesii väistämättä ja vaipuu vanhuuteen.
Muistathan että meidät tehtiin toisillemme mittatilaustyönä.
Mitäpä jos se työ on tehty hartaasti ja yksinoikeudella?
Yksinoikeudella

Vuodet mittaa aikaa, aika ystävyyttä
Metrit mittaa matkaa, syvyyttä tai etäisyyttä
Paljon kertyy turhaa, paljon tyhjän päiväisyyttä
Vuodet mittaa aikaa, aika mittaa ystävyyttä

Tulit vastaan kadulla joukossa ihmisten,
Liikaa nähneet silmäs katsoi ei mistään välittäen.
Mä huomaan, kuinka sä pelkäät jonkun taas löytävän
Kilpesi ainoon halkeeman.

Huutaa on kenenkään aivan turhaa,
Sillä ketään ei kaupunkimme kuule kuitenkaan.
Yksin on helpompi päästä karkuun,
Kun pitäisi juosta kauemmas kuin koskaan aiemmin.

Pimeys ei koskaan saavu yksin luoksesi,
Se kantaa sylissänsä sinun kyyneleitäsi.
Mä tiedän, ettet tahdo kenenkään huomaavan,
Kuinka sinunkin veres vuotaa.

Huutaa on kenenkään aivan turhaa,
Sillä ketään ei kaupunkimme kuule kuitenkaan.
Yksin on helpompi juosta karkuun,
Kun pitäisi päästä kauemmas kuin koskaan aiemmin.

Mä, tiedän ettet tahdo kenenkään löytävän
Kilpesi ainoota halkeemaa.

Huutaa on kenenkään aivan turhaa,
Sillä ketään ei kaupunkimme kuule kuitenkaan.
Yksin on helpompaa juosta karkuun,
Kun pitäisi päästä kauemmas kuin koskaan aiemmin

Velaksi otettua
Mielenterveyttä
Ja tasapainoa
On kevyt tuhlata.

Ja kyllä, sitähän saa,
Suorastaan kehotetaan
Valtion takaamana
Lisää ottamaan.

Lääke siirtää oiretta
Hetken kauemmas,
Mutta kuitenkaan
Ei poista ongelmaa.

refrain:
Tässä mielessä
Käydään outo näytelmä,
Ilman harjoituksia
Pelkkää tragikoomista.

Niin epätodellinen
Ja kovin petollinen
On se illuusio,
Johon tuudittaudutaan.

Ei muuta apua saa,
Kuin purkitettua,
Siinä tilanteessa,
Kun on kaukana.

Armahduksen tuojalla
On monta hahmoa.
Yksi on varmaa,
Se on pelkkää velkaa.



Raahustaa draaman kaari
Ilman kuiskaajaa, ilman suuntaa.
Kuljettaa kohti loppua,
Mut seisaaltaan ei kukaan hurraa

Kodista on tullut hauta,
Haamujen tuhkauurna.
Kaikuvat naurusta
Kuin sydän peilissä.

Pidä kiinni, ettet pelkää,
Vaistoihinkaan ei uskalla luottaa.
Mahdollista irroittaa,
Jos sydän kestää.

Puolet minusta liekkeihin tuijottaa,
Ne värini toistavat tanssissaan.
Puolet rakastaa mustaa veden pintaa
Ja mitä se syvyyteen piilottaa.
Puolet jäi vangiksi illuusioon,
Joka itsestään rakensi uskonnon.
Puolet iskee rystyset kallioon
Tunteakseen todellisen.

Kaukaa parempi on joskus nähdä lähelle
Vain silloin huomaa jos ei oo myöhäistä
Matka voi olla pitkä ja vaikeeta on nauttii siitä
Mut ehkä juuri silloin ottaa kaaos oikeen muodon

Tahdon sun sen tietävän, etten milloinkaan
Itsestäänselvyydeksi oo luullut mitään kallista

Helmen hukatakseen tuonne hiekkalaatikkoon
On oltava tyhmä tai sitten oikeessa
Ensin on helppo luulla ettei ne ehdy kuitenkaan
Temppu lienee siinä kuinka tuntee mistä tuulee

Vaikee uskoo itsekään missä nyt ollaan
Mut luulen et me saadaan vielä löytää tästä tarkoitus

Usko mua, mä tunnen sun matkas tarkalleen
Pelastus on siellä missä hautaat turhan taakan

Polta hiljaa kynttilää meidän muistolle
Anna liekin kertoo että toivon meille vain rauhaa

You don't know me
Don't ignore me
You don't want me there
You just shut me out
You don't know me
Don't ignore me
If you had your way
You'd just shut me up
Make me go away

Auringon kuoleman syntyäkseen
Uusi maailma tarvitsee
Vain pisaran vettä kylmyyteen
Käsillä juoksemaan ihmisten

Hiljainen järvi kauas kantaa
Säveltä maiseman pysähtyneen
Lehtikään ei katseen alla liiku
Kylmyys yksin ui pinnan alla

Ja ruumis kaipaa vettä
Se huutaa vapautta
Ei sitä täältä löydy
Ei hetkeen mistään

Kuka eksyneelle tien näyttää
Kun aika kulkee vain loppuaan kohti


Varjojen virta
Kuolemaa kuljettaa
Maa on harmaa
Sydän poissa taas

Tie haarautunut on jossain harhaan
Tässä lumi peittää merkit askelten
Vain värit vaihtuvat katseen alla
Kylmyys yksin yksinäisen rauhoittaa

Ja ruumis kaipaa vettä
Se huutaa vapautta
Vieraassa kaupungissa
Etsien kauneutta


On kaikki pian vailla tarkoitusta
Taivas luonut jo katseensa pois
Askel tuskaan, askel vapauteen
Jos tänne jään, en täältä löydä mitään

Vain varjot kulkevat tästä
Seuraavat toisiaan
Eivät odota ketään

Edessäni näen vuorten sortuvan
Silti hetkeksi nyt jään
Kun tunnen tulvan nousevan

Taittaa kohtalon tahtoisin
Valon nähdä ja kääntyä takaisin

Aina aurinko nousee jossain
Kuiskaa ja tielle osoittaa
Ei enää meri sateena piiskaa
Tuskin siihen havahtuisin

Yksin tuhannen joukossa
Aina jossain muualla
Juuret maasta riistetyt
Kerran elävät, kerran kuolevat

Taittaa kohtalon tahtoisin
Valon nähdä ja kääntyä takaisin
Siksi hetkeksi nyt jään
Kun tunnen tulvan nousevan