IRC-Galleria

Kerran loppui aika tiimalasistakin,
vaikka sitä koko päivän kääntelin.

Ei riittänyt ne kaksikymmentäkolme tuntia,
jotka valuvaa hiekkaa katselin.

Tunnin viimeisen hukkasin, vaiko menetin,
en saanut enää uutta mahdollisuutta,
kääntää tuota aikaa uudelleen, se valui pois.

Valunutta hiekkaa lattialla nyt katselen,
kokoan sitä kyynelin, jokaisen sekunnin haluan.

Vaikka aika onkin pysähtynyt ja mennyt hukkaan,
en koskaan voi löytää niitä kadonneita sekunteja,
hetkiä joita tarvitsen, että aikani taas alkaisi.

Tällä hetkellä minulla on hukassa elämä,
se on pysähtynyt kuten on aikakin.
Aina kun löydän kadonneen sekunnin,
laitan sen säilöön ja odotan uutta hetkeä.

Elämäni on hidasta,
mutta joskus, ehkä joskus saan sen takaisin,
ajan ja sen tunnin jonka joskus pudotin.>