IRC-Galleria

Minäkö se olen yksin joka katsoo tyhjyyttä silmiin,
tyhjyyttä joka piirtää ikävää kuvaa minusta sydämeen.
Olen vain yksinäinen poika joka ei tunne sisintään,
olen vain se pieni pojan nulikka joka silloin rikkoi ikkunasi.

Yritin kyllä heittää sitä kiveä hiljempaa,
en vain kyennyt siihen, sisälläni oli sitä voimaa,
jota juuri nyt tarvitsisis kun hädän hetkeni on suuri,
nyt se voima on kuitenkin poissa, ehkä kulutin sen silloin.

Olen edelleen se poika, juuri se sama,
se sama jota sinäkin silloin katselin läpi särkyneen ikkunan.
Vaikka kuinka keräsin sirpaleet maasta ja säilytin ne,
en saanut sinua, mutta ne sirpaleet ovat tallessa.

En saanut kuitenkaan niitä kaikkia talteen,
mutta ne jotka sain on uusi ruutu elämässäni,
uusi kirkas suoja kaikkeen mitä teen.

Joskus vielä palaan sinne ja etsin ne loputkin,
etsin sen talon josta katsoit,
etsin sen ikkunan, ja etsin ne särkyneet sirpaleet.

Kokoan niistä täydellisen elämän,
paloista lasisista joita kerran kosketin.