IRC-Galleria

Mä olen kuollut
sulle kokonaan
-liikaa perseitä
joutunut oon nuolemaan.

Tähtitaivaat meidän
saa romahtaa.
Mä olen juossut
-päässyt loppuun palaamaan.

Väärää rakkautta kai liikaa
oon joutunut antamaan.
Mua ei onni huumaa
- se mut unohtaa.

Mä en taitu koskaan
- taipua kun aina saan.
Mä en synny uudestaan
suremaan kuolemaa.

En aina viitsi muistaa
- anteeksi annan vaan.

Turhautuneet käteni ovat sidotut
-miksi tuuli hengittää?
En halua peittää vihaani,
kun se kipinällään säveltää.
Tyhjyyden ääni hukkuu kaikuun
-kukon kiekuun, lopun alkuun.
Tuuli huulia heittelee
-läppä lentää ja päättyy nauruun.

Miksi tuuli hengittää
ja raskaasti mua alas painaa,
lisää taakkaa harteilleni.
Rakkaus hehkuu, muuttaa suuntaa
-vaihtaa kohdetta.
Tuuli sisälläni rajuilmaksi puhkeaa.
Rajaton tyhmyys etsii turhaan köyttä
-tyhmyydellä täytettyä tyhjyyttä.

Mä olen tuuliviiri
-aukaise köyteni.
Sä olet ankkuri,
mut mä lennän.

Kaltaistas tyttöä
ei tahdo löytyä.
Huokaus tuulessa,
roihua sateessa.
Mennyttä onnea
– surua varjossa.
Maailmoja kiroaa,
taivaan kadottaa.

Paratiisin hedelmää,
makeata syötävää.
Rakkauden kevättä,
polttavaa kesää.
Ilma kylmiää,
syys puusi hävittää.
Jäätävän kylmää,
mä näen nälkää.

Ei kai koskaan enää.

En kai koskaan enää tapaa sun kaltaistasi.
En koskaan enää olla voi sun luonasi.
En koskaan enää pelkää lujaa rakkauttasi.
En osaa enään elää kurjaa tuskaani.

Sä vannoit ettet lähde,
mut lähdit kuitenkin.
Mä jäin tänne yksin
ja itki tietenkin.

Mun Jumala on kuollut,
ja niin oon minäkin.
Enkä mäkään onnellinen oo,
mutta elän kuitenkin.

En oo vapaa ilman sua.
En voi nauraa, liikuttua.
En voi elää ilman sua,
sillä jossain kaipaat mua.

Kaikki on täynnä
- elämä on valmis.
Saastetta, roinaa
tehdä mun ei tarvis.


Mikään ei riitä
ja aika loppuu.
Kiire on tärkeillä
- mä haluun jo kohtuun.


Lopettakaa työnne
tyhmät ja kalliit.
Nukkukaa yönne,
sillä maailma on jo valmis.


Katso mua silmiin
ja sano miltä tuntuu.
En enään kestä
petoksen huntua.


Katso mua silmiin
ja sano miltä tuntuu
en enään kestä
petoksen huntua.
Katso mua silmiin
- tää ei oo elokuvaa.
Ole tänään läsnä
ilman filmi rullaa.


Turhaan sä rakennat
turvattua vanhuutta,
kun et osaa elää
- elää ees nuoruuttas.


Otetaaan lainaa
ja poltetaan rahaa.
Mökille rannalle
autot asfaltilla kaahaa.


Aika on valmis
ja unelmia palaa.
Ne haihtuvat ilmaan,
kun arki taas alkaa.


Katso mua silmiin
ja sano miltä tuntuu
Katso mua silmiin
- katso mua silmiin, järven sinisiin.

Jeesus odota lastasi
- oon sun paskakasasi.
En pyydä sun lupaasi,
kun lunta tuon sun tupaasi.

Jumala, odotan ihmeitäsi
mä oon sulle taakaksi.
vie mut ihan minne vaan
- täytä kaatopaikkasi.

Herra tuo taivaasi
ja anna mulle enkeli.
Mä haluun sen kokonaan
antaa kavereille lahjaksi.

Jeesus tule luokseni
ja anna mulle anteeksi
kaikki julmat sanani,
jotka ovat sulle pilkaksi.

Säästä meidät pahalta,
rahalta ja vallalta.
Päästä meidät kahleista
huumeista ja naisista.
Käännä meidät syntiset
taivaaseen ja aamenet.

Tähän minä olen rakentanut muurini,
veistänyt kauniit muotokuvat,
kartoittanut kaikki kadut
humalaköynnökset ja tuoksuvat puutarhat vierailleni.
Täällä minun ei tarvitse nukkua yksin kun hämärä saapuu metsiin
ja kissat hiipivät kuin varkaat poluillaan.
Täällä yöt ovat niin sanomattoman pitkiä.

Sen kaiken minkä teit
näin silmistäsi sun
- tiedän kaikki ohi on
ja siksi antaudun.

Pelkkää kermaa tää ei oo,
vaan rakkaus puuttuu.
Ei oo tilaa hengittää
- tunteet muistoihin hautautuu.

Tyhjät sanat loukkaavat
mua ja sua ja liikututaan
murehtimaan väistämätöntä
eroa - mitä tajuta ei halutakkaan.

Tyhjyys astuu temppeliimme
-rakkautemme loppusuoraa.
tyhjät kuoret sanattomat
sanovat sen mikä puuttuu.

Mä kaipaan !
Mä kaipaan rakkauttamme.
Mä haluun !
Kuolla tässä lopussamme.

Turhaa !
on elämä ilman toivoamme.

Mä rakastan !
Mä rakastan sua Marianne.
Mä haluun !
Mut kaikki on mennyt mukanamme.

Tyhjyys täyttää
huoneet autioituneet.
Täällä joskus
rakastelivat vastanaineet.

Talo tyhjä myynnissä nyt on
ja sen täyttää eron kyyneleet.

Ystävät joivat
itsensä känniin,
sitten ajoivat
hornantuuttiin.
Kuski kuoli,
vietustoveri
vammautui,
viimeinen olija
sai painajaiset
uniinsa.
Päiviä meni,
toiset surivat,
hautajaiset tulivat.
Muistellaan menneitä,
itketään hautuvaa
surua pois.

Myrkkyä pitkin ruumista,
kuristaa se hengiltä,
ei avun huudot auttanut siihen.
Olen myrkyttynyt sinusta,
voi sinua naista paholaista,
voisitko jo lopettaa.

Kyntesi nuo pirut,
lävistää ne ihon pehmeän,
vuodanko kuivilleni tähän paikkaan.
Tuijotin silmiisi viattomiin,
katseesi jäädytti minut paikoileen,
pakoon en pääsyt.

Äänesi käheä oli,
en tahtonut enään kuula sanojasi syntisiä,
hiivit sieluuni ja sitä yrit varastaa.
Polttivat ranteen auki,
polttava oli ilmaa hengittää,
auttaa voisiko kukaan.

Sieluni pieni sammuu pois,
eikä kukaan voinut mitään,
elämän menetin viimeisen.