IRC-Galleria

Mä oon paisuva,
puhkeava kupla,
ilmaan haihtuva
nimetön unikuva.

Mun ääneni kaiku
sanojani toistaa,
nimetöntä tuskaansa
kuuroille huutaa.

Oon mielen vankina
horjuvassa majakassa.
Pimeässä valona
kyynelissä suolaisissa.

Totuuksien raiskaama
en koskaan oo kotona.
Oon syntieni summana
teljettynä petona.

Oon vääryyden oikomana
sokkona kulkija,
hiomaton uneksija
avaamassa haavoja.

Tietoon lukittuna
mä hukutan rakkautta.
Kätkettyä onnea
en haluu paljastaa

Onttona kulkeva
on mun sydän murtuva.
Rakkauteni särkyi,
jäi yksin pakkaseen.

Toivoni karkaa
sokeana rakkautena.
Hurmoksesta vajosin
luutuneena tyhjyyteen.

Talvi sisään ontuu
ikävänä totuutena,
mikään ei saa muuttua
enään koskaan entiseen.

Ilkkuen nauravat
reikiäni sydämessä
jotka puhkoivat
sen aidon onnen tunteen.

Sydän toivoaan kaipaa
- on kivi sudämenä.
Puuttuu monta palaa
- pian sydän halkeaa.

Kova ulkokuori murtuu
- on kivi sydämenä.
monta palaa puuttuvaa
-on kivi sydämenä.

Minä en taistele tuulimyllyjä vastaan - ne eivät ole minun
vihollisiani, vaan tekemättömiä tekojani.

Minä rakennan tätä tuulimyllyäni keskelle metsää humisevien korpien.

Täällä jänisten ja oravien poluilla tiettömillä sammaloitunut
nurmikenttä. Tänne lapsena eksyimme; minä, veljeni sekä kaksi
serkkupoikaa. Rakensimme jalkapallokentän - Aurinkopallon kenttä.

Tänne palasin sattumalta - vastasatanut marraskuinen lumi peitti
silkinohuena mättäät ja pensaat joita kentälle oli
kasvanut. Tuulivoimistui ja taivaalta satoi kiviä. Niistä minä
rakensin aluksi tornin satoine porrasaskelmineen kiivettäväksi
katsomaan tornin ikkunoista lukemattomiin honkiin ja kuusiin.

Tuuli yltyi ja repi rakennustelineet mukanaan - ne minä kerään ja
tuulimyllyn rakennan - aina uudelleen.

Rakennan sitä tuulimyllyä aina talvisina öinä - sitä koskaan valmiiksi
en saa. Ei ole sitä traktorin tekemää tien

tapaista. Kentän vallanneet puskat tuulessa ilkkuvat - samoin kuin ne
lukemattomat kivet. Kivet joita rautakangella väänsimme maalitolppien
tieltä.

Täällä heitimme myös keihästä ja jousipyssyt rakensimme. Aina tänne
palaan - tähän kenttään johon aurinko ei yllä, eikä mikään reitti
sinne löydä. Herätessäni tajusin, että tuulimylly tuulessa pyörii.

PIRIHUORAT HERVANNAN

Sininistä ja punaista oli pakko maalata,
ja se ties duunista potkuja.
Potkuja kaipaa äitee Hervannan
ja käy antaan suoltaan baarin vesassa.
Oharit ruskeena teki uus poka.
ja veitsi on guben keuhkoissa.
Pankin eteen kahaa keltainen Lada
ja kahdesti laukee haulikko pankissa..
Nyt on fyrkkaa reivata ja huoran vois kotoaan heivata.
Betoninen hervanta puree taas
- vieläkään ei oo kansalaispalkaa.

Kamaan, kamaan, älä skagaa ritsata.
Riisi ku maistuu paskalta, niin ruokahalut katoo taikajauheella.
Piriaivot coodaa, et on seireenit puskassa piilossa
ja pussukka on peräsuolessa - loput pitää pöntöille kipata.
Kaikki on valmiina posessa ja opetus alkaa nuorena.
Pirihuorat odottavat ukkoja Hervannan
korkeekouluista aina viisaampina palaavan.

Ainoa todellinen ystäväsi
hajottaa särkien mielesi.
Tuska on unohdettava
vaikka pillunpäreiksi hajoisi.

Valittaminen ei kannata
unohdus täyttää mielesi.
Pakkoliikkeet ohjaavat
sinut pitämään pintasi.

Elät taiteen nimissä
-kaikkien huulilla oot itsesi.
Et oo pelkkä ulkokuori
-sä oot taivas ja helvetti.

Itselleen voi anteeksi antaa
-itselleen saa nauraa
Itselleen voi rimaa nostaa
itseään pitää arvostaa.

Joutilaisuus on murha ja synti.
Ihmettely on tyhmyyden anti
-toinen sormi suusssa ja perseessä sormi
merkkinä on, et maailma ei pyöri.

Itselleen anteeksi antaa
on niin vaikeaa.

Mä olen kuollut
sulle kokonaan
-liikaa perseitä
joutunut oon nuolemaan.

Tähtitaivaat meidän
saa romahtaa.
Mä olen juossut
-päässyt loppuun palaamaan.

Väärää rakkautta kai liikaa
oon joutunut antamaan.
Mua ei onni huumaa
- se mut unohtaa.

Mä en taitu koskaan
- taipua kun aina saan.
Mä en synny uudestaan
suremaan kuolemaa.

En aina viitsi muistaa
- anteeksi annan vaan.

Turhautuneet käteni ovat sidotut
-miksi tuuli hengittää?
En halua peittää vihaani,
kun se kipinällään säveltää.
Tyhjyyden ääni hukkuu kaikuun
-kukon kiekuun, lopun alkuun.
Tuuli huulia heittelee
-läppä lentää ja päättyy nauruun.

Miksi tuuli hengittää
ja raskaasti mua alas painaa,
lisää taakkaa harteilleni.
Rakkaus hehkuu, muuttaa suuntaa
-vaihtaa kohdetta.
Tuuli sisälläni rajuilmaksi puhkeaa.
Rajaton tyhmyys etsii turhaan köyttä
-tyhmyydellä täytettyä tyhjyyttä.

Mä olen tuuliviiri
-aukaise köyteni.
Sä olet ankkuri,
mut mä lennän.

Kaltaistas tyttöä
ei tahdo löytyä.
Huokaus tuulessa,
roihua sateessa.
Mennyttä onnea
– surua varjossa.
Maailmoja kiroaa,
taivaan kadottaa.

Paratiisin hedelmää,
makeata syötävää.
Rakkauden kevättä,
polttavaa kesää.
Ilma kylmiää,
syys puusi hävittää.
Jäätävän kylmää,
mä näen nälkää.

Ei kai koskaan enää.

En kai koskaan enää tapaa sun kaltaistasi.
En koskaan enää olla voi sun luonasi.
En koskaan enää pelkää lujaa rakkauttasi.
En osaa enään elää kurjaa tuskaani.

Sä vannoit ettet lähde,
mut lähdit kuitenkin.
Mä jäin tänne yksin
ja itki tietenkin.

Mun Jumala on kuollut,
ja niin oon minäkin.
Enkä mäkään onnellinen oo,
mutta elän kuitenkin.

En oo vapaa ilman sua.
En voi nauraa, liikuttua.
En voi elää ilman sua,
sillä jossain kaipaat mua.

Kaikki on täynnä
- elämä on valmis.
Saastetta, roinaa
tehdä mun ei tarvis.


Mikään ei riitä
ja aika loppuu.
Kiire on tärkeillä
- mä haluun jo kohtuun.


Lopettakaa työnne
tyhmät ja kalliit.
Nukkukaa yönne,
sillä maailma on jo valmis.


Katso mua silmiin
ja sano miltä tuntuu.
En enään kestä
petoksen huntua.


Katso mua silmiin
ja sano miltä tuntuu
en enään kestä
petoksen huntua.
Katso mua silmiin
- tää ei oo elokuvaa.
Ole tänään läsnä
ilman filmi rullaa.


Turhaan sä rakennat
turvattua vanhuutta,
kun et osaa elää
- elää ees nuoruuttas.


Otetaaan lainaa
ja poltetaan rahaa.
Mökille rannalle
autot asfaltilla kaahaa.


Aika on valmis
ja unelmia palaa.
Ne haihtuvat ilmaan,
kun arki taas alkaa.


Katso mua silmiin
ja sano miltä tuntuu
Katso mua silmiin
- katso mua silmiin, järven sinisiin.