Istun puistossa ja odotan.
Vihdoin näen sinun tulevan kaukaa varjoista.
Juoksen sun luo ja suutelen suo.
Yhdessä me katsotaan tähtitaivasta - siellä se on,
meidän yhteinen onnentähti.
Siinä me ollaan kahdestaan,
lähekkäin.
Vihdoin ymmärrän,
että sanat mitä haluan sanoa sinulle,
ovat: "Mä rakastan sua."
En osaa puhua kieltä enkelten.
Jos osaisin,
katsoisin ylös taivaaseen ja kertoisin sinulle kuinka sinua kaipaan.
Tieän sinun nyt olevan paremassa paikasa,
ikuisen rauhan maassa.
Tiedän,
että kohtaamme siellä jonain päivänä.
Siihen asti jatkan polkujani,
sinun näyttäessä tietä.
Kunnes taas kohdataan...
Kaikki oli päättynyt,
ja sinä olit lähtenyt,
sen heti tajusin,
mutta huonosti sulatin.
Minne vain meninkin katseesi mua seurasi.
Surullista tietenkin,
oli että kävi niin.