Olen antanut sormet ja käteni kaikki.
Olen katsonut kuinka ne hakataan poikki.
Olen ulvonut yötä ja odottanut kuuta.
Nyt tahdon jo enemmän ja jotakin muuta.
Kädet vapisee.
Ei edes tupakkaa mieleni tee.
Ruumiistani irtoan melkein ja itseäni katselen.
Kun, maa tärisee.
Nyt se tulee, nyt se kävelee.
Kuinka lankesinkaan ansaan pehmeään.
Se hyvänä pitää mutta minut myrkyttää.
Ja kun se loppuu aina yksin jään.
Yksin hämärään.