IRC-Galleria

Minne värit meiltä haalistui,
minne kauniit muistot hautautui?
Sanat alkoi tehdä vankilaa,
rakkaus hiljaa kuolemaa.

Valehtelen, jos väitän, olevani hänen, vain häntä varten.
Valehtelen, kun puhun, siksi olen useimmiten hiljaa.

Vielä yhden kerran hymyilen,
kai tää on ilta viimeinen
Lämpö haihtuu ilta-aurinkoon,
käännyn pois ja yksin tiellä oon.

Valehtelen, jos väitän, olevani hänen, vain häntä varten.
Valehtelen, kun puhun, siksi olen useimmiten hiljaa.

Valehtelen, jos väitän, olevani hänen, vain häntä varten.
Valehtelen, kun puhun, siksi olen useimmiten hiljaa.

Valehtelen, jos väitän, valehtelen, jos väitän, valehtelen, jos väitän.
Siksi olen useimmiten hiljaa.

En mä oiskaan halunnu enää mesettää niih, kivaahan tää on ku ei millään suostuta toimimaan.

Koitti hampaidenpesu, kävelin suihkuhuoneeseen, tartuin lähimpään hammasharjaan ja harjasin. No ei kauaa menny kunnes tajusin ettei kyllä mun harja näin kuollu ja pehmeä ole vielä.....

...tai en. Mutku mutku haluun mustat ja punaset. : < Kaipaan sitä ku väri ei haalistu, tulee pelkkää juurikasvua. >__>

......

Tai sitten mä vaan kaipaan sitä elämää ku oli mustat hiukset. Ne tuo muistoja mieleen. 8<

Kyllä se tragus vähän sattuikin. ^^ Hetkeksi meni kuulokin sekä nauraminen/hymyileminen tuntuivat korvassa pari ensimmäistä tuntia..

lempinimet sukattaa.

mut jee Wentworth Miller tuli taas kuvaan piristämään. :3

(ps. perunamuusi on hyvää kermaviilin kanssa ;>)