Krapulan aiheuttamat pelkotilat piirittävät puolustuskyvytöntä ihmiskehoa. Ei täällä voi mitään tapahtua mutta silti tapahtuu. Olo on sama kuin eilen, yhtä orpo ja tuskallinen. Kehoa ahdistaa. Ajattelin juoda kahvin krapulaan mutta sekin piti imeä pillillä. Ei se kuppi edes yrittänyt pysyä kädessä, sillä oli selvästi jotain minua vastaan. Vappu oli samanlainen kuin uusivuosi vaikka vannoin etten tekisi sitä enää ikinä uudestaan.
Sunnuntai meni taas kuten viimeajat, "sillä se lähtee millä on tullutkin". Nyt ymmärrän vihdoinkin edes vähän alkoholisteja, ne ei uskalla kärsiä edes sitä krapulaa. mullaki pelotti ja oli pakko ottaa vähän.
Ei uskalla edes syödä koska ruoalla on jotain riitaa kai tullut kanssani. yleensäkin ruoan saaminen suuhun asti on jo suurempi operaatio, kuin atlantin valtameren tyhjentäminen ja kun lopulta osuu näinkin pieneen suuhun haarukalla puhkaisematta molempia silmiä ensin, se pitäisi vielä nielaista. Noh, sekin onnistuu silloin tällöin ellei ruoka yksinkertaisesti valu ulos tunnotonta alahuultani pitkin. Ruoan sisällä pitäminen on se vaikein operaatio. Vatsa alkaa huutamaan kuin pieni leijona jos edes yritän syödä tuota syntistä makaroonilaatikkoa. Täten olen päättänyt olla ruoka lakossa niin pitkään että syömisen helppous tulee jossain välissä takaisin ja kun makuaisti palaa kehooni.