Lupasin joskus
Että odottaisin aina
Täältä ikuisuuksiin
Mutta nyt tuntuu
Etten enää jaksa
Istua ja odottaa
Kun tulet tänne
En ehkä enää ole
Saatan mennä kauas
Oven narahdus saa
Minut ajattelemaan
En lähdekään
Tämä odotus käy jo
Järjen päälle
Kyllästyttää vain olla!
Tulisit jo pois
Odotan sinua
Aina, ikuisesti
Katselen sidottuja käsiäni
kaikki valuu
ympärilläni liian nopeaan
en ehdi mukaan olen vain siinä
mietin näitä kuvioita
missä nyt olen
ystäväni ovat poissa
katson vielä kerran taakseni
sitten kohdistan katseeni eteenpäin
näen edessäni
pilvettömän sinisen taivaan
tien
joka ei lopu vain
tämä hetken pysähdys
niin tiedän
elän vielä sieluni mukaan