Se mielen vetää paskaks ja aukaisee haavat
Ihmiset toisiltaan enemmän ottavat kun saavat
Puhuisitko valehen kieltä
Armon arvet riistetyn
Ruumis uskoo ruumiiseen
Totuus makaa mullan alla
Pöytiin, seiniin kirjoitin elämän tarinat mun
Kun kukaan kuunnellut sittenkään
Ei koskaan
Tyhjiin korviin kaikuivat vain lauseet unohdetun
En enää uskonut itsekään
Moni hyvinki pärjää, enhän mä sitä kiellä.
mut jalkoihin jos jäät, sä useimmiten pysyt siellä.
Kato ihminenhän on peto, perusvaisto tappaa.
ja kyl tosi stoorit aina sadut hakkaa.