IRC-Galleria

Olin pienenä luullu susannan kans että meiän takapihalla asuu tarzan. Oltiin sanottu niin meiän tätille. No oishan sen ihan mahollista asua tuosa mehtäsä..

Asuinpaikka:

Kokkola








niin vissiin!

Elinalla menee kohta hermot tinttantanttantallallei, elinalla menee kohta hermot, elinalla menee kohta hermot. Elina haluaa pitää hauskaa tinttantanttantallallei, elina se haluaa pitää hauskaa, elina se haluaa pitää hauskaa. Jos kokkolassa ei ole hauskaa tinttantanttantallallei, elina se hakkaa kaikkia, elina se hakkaa kaikki!

Tulkaa joku laulaan mun kans sing staria! PAKKO! susanna on tylsä eikä laula enää.
ja aika hyvä kipale tuo cmx:n ruoste.

..että en oo enää ku vähä reilu 2 päivää käläviäläinen. nyyh nyyh.

Olet Eero Vaalanne

Olet hyväntahtoinen, sienistä ja metsässä käymisestä.Autosi toinen etuovi aukeaa vain ulkopuolelta lyömällä.

Jep juuri näin. :DD

Olipa kerran kolme sarvikuonoa, jotka tallustivat Afrikan savanneilla.
Oli keskikokoinen, eli normaali sarvikuono, mitättömän pieni sarvikuono ja yliluonnollisen isokokoinen sarvikuono.
No, eräänä päivänä kaverussarvikuonot näkivät todella jykevän puun. He päättivät kisailla keskenään.
Normaalikokoinen sarvikuono kettuili järkälemäiselle sarvikuonokaverilleen, että tämä ei varmana saisi kaadettua tuota puuta.
Isoin sarvikuono käski pitämään pienempää suuta ja usutti normaalikokoisen itse kokeilemaan jättimäisen puun kaatamista.
Normaalikokoinen otti ja ryntäsi kaikilla voimillaan puuta kohti. Se törmäsi puuhun järkyttävällä voimalla, mutta se ei hievahtanutkaan.
Sarvikuono puski, repi ja puri minkä pystyi, mutta kaatui lopulta henkihievereissään maahan. Se myönsi puun liian väkeväksi.

Isoin sarvikuono röhötti edelleen itsevarmana ja kauhoi maata jaloillaan.
Oli sen vuoro yrittää. Se ryntäsi puuta kohti niin, että tanner tärisi. Iso sarvikuono törmäsi kaikella massallaan puuhun ja siitä kuului järkyttävä pamaus.
Sarvikuonon sarvi iskeytyi puun runkoon, mutta katkesi ja jäi siihen törröttämään. Isoinkin sarvikuono kaatui pyörryissään maahan, mutta ei luovuttanut.
Se nousi lopulta ylös ja hakkasi, työnsi ja puski puuta monta tuntia.
Lopulta luomakunnan isoinkin sarvikuono joutui myöntämään tämän jylhän puun liian väkeväksi hänelle.

Pienin sarvikuono katsoi kavereitaan, jotka kävelivät häpeissään poispäin. Se käänsi katseensa kohti puuta.
Pienen sarvikuonon silmissä paloi kunnianhimo. Sen suonet pullistelivat ja se haki raivoa syvältä sisältään.
Kaikkia luonnon voimia vastaan se rupesi ryntäämään puuta kohti. Sen sarvi leikkasi tuulta kuin pistin pikkuruisen sarvikuonon yhä kiihdyttäessä vauhtiaan.
Kaikkia luonnonlakeja vastaan se täräytti sarvensa puuta vasten ja...
vittu se puu mihinkään kaatunut.

näin.

Meen kohta rakentaan lumiukkoa med snii och snänä. :P

Tänään kuuntelin varmaan ensimmäisen kerran elämäsäni ihan oma-aloitteisesti metallicaa.. Ja enemmän ku jonku yhen kappaleen. ja sehän on ihan hyvää. :)