Makaan taas sängylläni,tummat pilvet peittää mun mielen.
Mikä meni pieleen mikset enää makaa mun vierel.
Huone pimeneee ja samalla viilenee.
Menneisyyttä en voi muuttaa.
Yksin en halua mennä nukkumaan,yksin en halua herätä.
Kulta sä oot ainoo mielessäni,
en ketään muuta tarvi lähelleni kuin sinut.
Sua mä kauheesti kaipaan aina,
en pysty mitään muuta ajattelemaan kuin sua.
Öisin susta näen unia
ja päivällä mielessäni on sun kuvia.
Sua haluaisin koskettaa
ja huuliasi suudella.
Rakastan sua<3
Päivä ilman sinua on
kuin päivä ilman aurinkoa.
Päivä ilman sinua on kuin sadepilvet taivalla.
Sydämeni meinaa pakahtua
kun näen sinut.Kuumat väreet menee pitkin kehoani.
Olet ihana ja minun oma kulta.
En saa unta.
Mietin sinua ja sitä miksi meille kävi näin.
Mehän rakastettiin lujaa, tai minä rakastin.
Mutta ainakin luulin että rakastat mua.
Jos kuulisin äänesi,
itkisin ja kaipaisin sinua niin,
ettei sydämeni varmasti ikinä parantuisi tästä ikävästä...
En uskonut että voisin rakastaa ketään
näin lujaa vaikket haluakaan minua enää..
Anteeksi,rakastan silti sinua.
Yksin taas itken sängyssä sua,
kaikkea sitä mitä menetin,
kaikkea mitä rakastin sinussa,
kaikkea mitä koin kanssani,
kaikkea mitä sinä merkitsit minulle.
ikävä kaivertaa mun sydämeen kolon
kaikki tuntuu niin turhalle.
en jaksais enää taistella tätä tuskaa vastaan
haluaisin vaan käpertyä sun kainaloon ja kuulla et kaikki on hyvin
tuntuu että kaikki hyvä häviää
kaikki jonka takia olen jaksanut