IRC-Galleria

Kipu sisälläni on liian suuri.
En halua tuntea sitä enää.
Tahdon sinut takaisin, rakkauteni.
Meillä oli niin paljon kaikkea hyvää,
ettei sitä ole järkevää kadottaa.
Mutta jätit minut yksin tähän pimeyteen,
tietämättömään kauneuteen.
Olen aivan pohjalla,
nyt tarvitsen vain sinua.
Ilman sinua,
tämä on loppuni.

Ajattelen sua.

Mietin sua.

Haluan sua.

Rakastan sua.

Tunnetko samoin ?

Älä lykkää erästä ikävähköä hommaa yhtään. Oman mielenrauhasi vuoksi se on hyvä saattaa pois päiväjärjestyksestä. Niin ikävä tehtävä kuin se onkin.pitää paikkansa.nii lintsaus hoidettava pois alta.

Kaikki muistot muistuttavat sinusta.
Vain sinä olet ajatuksissani.
Näen kaikissa unissakin, vain sinut.


Miksi tämän pitää sattua niin paljon?
Miksi meitä ei voi olla enään?
Oltiinko me yhdessä onnellisia?
Huomasiko kukaan meidän onnea?


En tiedä sitä, mutta tiedän että sydämeni on ihan murskana.

Lasken päiviä.
Lasken tunteja.
Lasken minutteja.
Lasken sekuntteja.

Aika matelee hitaasti.

Mutta

kohta taas perjantai saapuu ja olet vierelläin.

Siihen asti meidän täytyy tyytyä viesteihin ja puheluihin.

Kohta on taas perjantai..

Kohta.

Se joka rakastaa,
niin usein kaiken menettää.

Se joka luottaa,
niin se yleensä paskaa niskaan saa.

Kun suojautuu,
niin kukaan ei uskalla lähestyä.

Kun on hiljainen,
pidetään outona.

Kun yrittää elää omaa elämäänsä,
niin juoruja lentää sinne tänne.

Mitään täällä siis ei voi tehdä,
koska kumminkin lopulta sut leimataan.

Parempi vaan mennä pois,
kun siihen mahdollisuus annetaan.

Tulin.
Näin.
Pelasin.
Hävisin.

Mitä jäljelle jäi?

Rikkinäinen sydän ja kyyneleet.

Luulin kaiken kestävän.
Rakkauden palaavan.

Elämä päätti toisin.
Sinä menit.
Minä jäin.

Nyt enää tähdistä sinua katsella voin.

Kenties joskus sinut jälleen nähdä voin.

Saanko aikaan sen,
onnellisen lopun, joka saduissa aina on.
Vai kulutanko senkin vain hukkaan?
Vai onko tarinat vaan harhaa lapsuuden?

Tahdon olla onnellinen.

Joskus haluisin palata aikaan lapsuuden.
Kaiken kokea uudelleen mutten kasvaa enää ollenkaan.
Olla lapsi ainiaan, enkä aikuinen ollenkaan.

Kun kaipuu yllättää
ei sitä kuvailla voi.

Sen tuntea voi
syvällä sisimmissään.

Siellä minne se joskus kirjoitettiin.

Siellä se on ja pysyy.

Suoraan sydämeissäin

Ainiaan.