IRC-Galleria

minua on kolhittu jo liikaa

jos vielä kerran minut pudotat
jää jäljelle vain sirpaleet.

ajoittain minun on itkettävä koko yö,
jotta jaksaisin hymyillä päivällä sinut nähdessäni.

anna minun itkeä
anna minun levätä hetki
ole tässä, luonani
mutta huomenna älä muistuta
että näit, kuinka säryin vuoksesi.

Revi pois päältäsi
kaikki estosi
pukeudu minuun

Lämmitän ihoasi
jokaista sopukkaasi
tukeudu minuun ;) <3

Miksen tunne vapautta
sieluni on päästetty pois
tunnen vain pelkkää kylmyyttä
sydämeni on särkynyt pois

Nyt olen vapaa kulkemaan
vaan kuinka pitkälle jalat kantaa
jos ei löydä tarkoitusta jatkaa
kuinka lentää siivet hajalla?

Miksen tunne enää rakkautta
kyyneleet poskilta kuivuvat pois
tunnen vain pelkkää tyhjyyttä
elämä valuu käsistäni pois.

Kuulen kaukaa
sanoja siivillä
kuinka ne havisevat
hauraina ja herkkinä

Minä rakastan sinua
sinä rakastat minua
olen sinua varten
olet minua varten

Korvaani supiset
kaikkea en ymmärrä
painaudut lähemmäksi
suudellen ja halaten

Minä haluan sinua
sinä haluat minua
elän sinua varten
elät minua varten

Vaan jos valheita jokainen sana
niin kaikki särkyy silmissäni
häivyttyy sinun kauneutesi
haalistuu värit sydämestäni
ja minä murrun ja murenen
enkä nouse jaloilleni koskaan

Keväällä sulan kuin lumi auringossa
kesällä palan kuin ruoho auringossa
syksyllä putoan kuin lehti puunoksasta
talvella jäädyn kuin vedenpisara pakkasessa.

niin se sattui
niin se kirveli
tuska,kyyneleet
kaiken koitin sisälleni laittaa
mutta itkuna se ulos tuppasi
väkisin ja en voinu
enää pidättää
rakkain ystävänikin joka
oli jossain pois ja suuttumuksen
alaisena mulle
ei voinut muakaan enää
kunnolla koskaan rakastaa
se sattui niin syvälle
sisimpään
kyyneleiden täyttämät
mustat illat

rakkaani
sinä joka
musta vahvan teit
sinä joka musta
kultasi sait

elimme tasasta
ja ihanaa aikaa

rakkaus jälleen
kultana hohti
sen olimme luvanneet
että erottaa
meitä ei
tuuli eikä myrskyt
koskaan voisi irroitaa
yhessä elämme
ja yhessä vanhenemme
rakkaustta ja arvostusta
meille annetaan
ja mallina elämän ilot
ja surut
kannamme mukana
joka ainut hetki
on kullan
arvoinen rakkaani

Sielun palasia myynnissä,
rikkonaisina retkipeitteellä
Sisin on rikkoutunut aikaa sitten,
sillä ei tee enää mitään.

Monimuotoisia siruja,
kaikkien ulottuvilla
Vain yhdelle ne kelpasivat,
vain yksi ne huoli.

Vain yksi lähti kokoamaan,
rikkonaista sielua
Pala palalta ehjäksi
ja puhalsi uuden hengen.

Se yksi auttoi elämään,
auttoi hengittämään
ja kunnioitti.
Yksi tahtoi herättää henkiin
ja onnistui.

Ei viitsitä enää pelleillä
jätetään tämä tähän
ja jatketaan eteenpäin.

En tahdo enää uskoa,
sanojasi jotka tiedän valheeksi.
Luotin joskus sinuun,
mutten onneksi enää.

Tiedän kaksinaamaisuutesi,
toivottavasti tiedät sinäkin
Sillä kukaan ei kohta jaksa,
ei jaksa sinua.

Saanen kruunata sinun kaksinaamaisuuden kuninkaaksi?