Somen keelen kehitys
1500-0 eKr. (oikealla merkistöllä täällä)
Istuj meccäsnä kivelnä ukkoi, tuppestan veiccem ottei jah puuhen sem shejttäi. "Perkunis!", kirotai ukkoi, "olencejpa eðes ükte kala verkohenni ujnut, nüküt kalaktama olen.
1500 jKr.
Istui metseszä kiwelle vkko, tupestahân veitzen åtti ia pwhun sen heitti,
"Perchele!", cirozi vkko, "olisipa edhes yxi cala werkkoheni uinvt, nyt calattonnâ olen"
1950 jKr.
Istui metsässä kivellä ukko, tupestaan veitsen otti ja puuhun sen heitti.
"Perkele!", kirosi ukko, "olisipa edes yksi kala verkkooni uinut, nyt olen kalaton"
2000 jKr.
Skuts1s sitt4s st3mul jäbä ja veti m0ran kortsust ja vippa5 sen vittu puuhu.
"Vittuperkelehomo!" neg4ili jäbä, "ois 33s yks vitun f1Su TuLLu mu WITTu webbii, nyt ei oo vittu oo sit zafgaaa meen vittu mäggäriih!!1