Nyt sun lähdöstäs on kulunu jo vähä aikaa.
Päivä päivältä sua silti enemmän vaan kaipaa.
Voi kuinka epäreilu onkaan tää maailma.
Miks jouduit lähtee, iha liian vähä aikaa.
Usein löydän itteni sun perään itkevän.
Yksin pimees huonees, ikävä on sitkeä.
En tuu koskaa unohtaan meijän yhteisiä hetkiä.
Miten jotkut asiat voi vaan nii paljon merkitä?