-Oikeaa rakastamista on se , että itse kulkee tai antaa toisen ohjata itseään alkaen ensimmäisistä kauneuden aistimuksista, kohti tätä viimeistä askel askeleelta ylöspäin kuin portaita pitkin, yhdestä kahteen ja kahdesta kaikkiin ulkonaisesti kauniisiin ihmisiin ja kauniista ihmisistä taidoissa ilmenevään kauneuteen ja taidoista kauniisiin tietoihin, kunnes hän tavoittaa sen tiedon, joka on tietoa itsestään kauneudesta, jolloin ihminen päätyy viimein tahuamaan, mitä kauneus on...
Silloin jos koskaan elämä on ihmiselle elämisen arvoista, kun hän saa nähdä kauneuden itsensä.
KERRAN KAUNEUDEN NÄHTYÄÄN HÄN EI ENÄÄ VOI VERRATA SITÄ KULTAAN EIKÄ VAATTEISIIN, EI KAUNIISIIN POIKIIN TAI NUORIIN MIEHIIN, JOTKA NYT SAAVAT SINUN PÄÄSI YHTÄ SEKAISIN KUIN MUIDENKIN....
-Kaunis on kuulon ja näön kautta saatavaa mielihyvää...
Myös Tuomas Akvinolainen sanoi:
-Kutsukaamme kauneudeksi sitä, minkä pelkkä käsittäminen miellyttää.
-KOHDE EI OLE KAUNIS,KOSKA RAKASTAMME SITÄ, VAAN RAKASTAMME SITÄ SIKSI, ETTÄ SE ON KAUNIS JA HYVÄ.
David Hume:
-Kauneus on katsojan silmässä.
-Kauneus on sellainen osien järjestys ja rakenne, joka on omiaan antamaan mielihyvää ja tyydytystä sielulle...