Unihevosen laukkaa,
kulkee tahti askelten.
Niiden kumu hiljainen,eksyy tuuleen kadoten.
Kuin siivet selkään saaden,haihtuu usvaan nousevaan
Kohti ikivihreää ihanuutta,
sen sielun lintu halajaa.
Tyhjyyttä on sydämmeni täynnä,
mutta katoa ei milloinkaan
rakkaus ja muistot
jotka vuodet toivat mukanaan.
Pieni,suuri hevonen,
vei jokaisesta meistä palan mukanaan.
Joten tiedän sen ,ei sekään unohda milloinkaan<3