Kai mun on elettävä tämän kanssa, joka peilikuvasta katsoo mua takaisin,
oon sekaisin, eksynyt, väsynyt miettii mun tekoja, mussa on aivan liian paljon vikoja,
miks en nää hyvää enää,
Mä pelkään, muistan selkää jota tuijotin kun esille otin totuuden,
kenen syy, et ei voi hyväksyy,
muuta kun valheet, ruma on kaunista silloin kun sen pystyy peittämään,
heittämään nurkkaan, oikee on arvoton..
En mä osaa muuta olla, vaikka yrittäisin kuinka ei se onnistu pakolla,
en mä pysty muuksi muuttuu vaikka tahtoisin niin paljon multa voimat puuttuu..