IRC-Galleria

JÄLLEEN saatoin itseni fyysiseen vaaraan. tää on jokapäivästä nykyään..

iskä soitti et tuu ulos ku se oli katolla ja tikkaat oli kaatunu ni se ei pääse alas. siel se sit istuskeli kun menin apuihin. käski nostaan ne tikkaat ylös. viisaana ihmisenä mulla tietenkin oli tennarit jalassa (upposko vähä lumeen) ja pääl verkkarit ja HUPPARI, ei ees takkia. eikä tumppuja saatana. ne tikkaat oli ihan helvetin painavat oikeesti, ja sit niit sillee pikkuhiljaa yritin saada pystyyn. viimesillä ponnistuksillani olin saamassa sitä ylös asti... kun... ne kaatu. kauheella rytinällä alas ja meitsi menee mukana, lumihankeen mitä siinä sitte oli olisko ollu metri lunta ! ei saatana ollu kylmä eikä varsinkaan sattunu EIKÄ VARSINKAAN ISKÄ NAURANU NIIN PALJO ETTÄ SE MEINAS TIPPUA KATOLTA! nauratti ihan himskutisti vaikka sattu. no, en päässy sieltä maasta sitte ylös ku siinä oli semmone lumikinos ja ne tikkaat ja kaikkee. sit faija vaa räkätti siel et "noo, jäädääs tänne sitte molemmat oottelee et mutsi tulee lenkiltää pelastaan meidät " se siel istuu ku paskalla talon katolla ja minä makaan ku sammuneena lumihangessa. kylmäkään ei tietysti tullu siell hangessa ja olin ihan lumessa.

muutaman minuutin päästä pääsin ylös HARJANVARTTA apuna käyttäen ja yritin taas nostaa niitä tikkaita, epäonnistuen.

iskä: "no jospa olis turvallisinta et mä jäisin tänne viel istuskelee siks aikaa että äiti tulee kotiin. tässähän tää aika menee"

peeäs se oikeesti näytti siltä et se olis istunu paskalla siel katolla.