oloja. itämaisia semmoisia. muistikuvia. pahoja semmoisia.
mutta silti jotenki tuntuu että olis ollu hauskaa.
vaikken päässy lavalle paulan kans, vaikka vilauttelin nurmikentällä, vaikka hyppäsin jnkn tuntemattoman vanin kyytiin, vaikka möläytin jtn semmosta mitä ei ois saanu, vaikka etuilin mäkin jonos, vaikka vaikka vaikka.
p.s. onnea usan savikiekon ampujalle, sait kultaa, sait mut kattoo aamulla olympialaisia ja unohtaa tilani.
vincent hancock!