IRC-Galleria

Oon oikeesti ihmetelly, et miks aikuiset ihmiset nahistelee jossain netissä, uhkaavat toisiaan avoimesti kaikkien nähden ja haukkuvat toisensa pystyyn. kyllä näin meidän suvussa!
Puuttuvat toistensa asioihin niin pahasti että koko suku on hajoamis pisteessä, kaikki ovat toisiaan vastaan ja haluavat käännyttää minutkin samaan soppaan mukaan. EI KIITOS.

Itse puutuin asiaan ja sanoin että eikö kaikkien pitäs saada elää omaa elämäänsä, tehdä omat valintansa? ja jos on jotain nokan koputtelua ni eikö vaan voida mennä kasvotusten sanomaan asioista, kun avautua jossain face:s. riidan keskellä on kuitenki lapsiakin ja ne kärsii vaikka ei sitä haluais uskoakaan. Itse henkilökohtasesti inhoan että sukulaiset puuttuu minun elämään, tekevät omia johtopäätöksiä ja jakavat ne väärät mielikuvat toisilleen. Olen jo muutaman kerran pettänyt, ollut kihlattuni veljen kanssa parisuhteessa, ollut niin pahoissa veloissa etten voi kasvattaa lastani.. < kaikki tuo.. PASKA PUHETTA. mutta minkäs sille voit, ihmiset puhuu puhumistaan, mutta eivät voi pitää omana tietonaan!

Äiti vainaani opetti, että suku on tärkein, johon pitää olla paljon yhteyksissä, auttaa ja jakaa ilon hetkiä. Äiti järjesti usein koko isolle suvullemme juhlia koti paikallani, oli synttäreitä ja muitakin kivoja juhlia. Puunasi monta päivää isoa omakotitaloa, laittoi ruuat ja maksoi koko pidot.
Vielä syöpä sairaanakin, äiti kävi sisarustensa luona usein, puhui puhelimessa päivittäin sukulaisten kanssa ja halusi kaikkien olevan sovussa ja selvitteli muiden välejä. Hän oli enkeli, en koskaan voi unohtaa äitini hyvyyttä kaikkia kohtaan, vaikka hän sai iskuja vasten kasvoja, ei se kuitenkaan äitiä lannistanut.
Vaikka sisäruksetkin sanoivat monesti pahasti, äiti ei haastanut riitaa, vaan nieli pahat sanat. Miten kukaan on voinut ottaa aina rauhallisesti ja olla riitelemättä? mutta onneksi äiti ei käyttänyt vuosiaan riitelyyn vaan juuri hyvän tekemiseen. Äiti kuoli kun oli 37 vuotias, eli nuorena. En saanut tuntea äitiä kun 14 vuoden ajan.. silti en ole koskaan kuullut äidistäni mitään huonoa sanottavaa, jos joskus pystyn olemaan edes ripauksen äitini kaltainen, voin sanoa että olen maailman onnellisin ihminen. Ottaisivatpa muutkin opikseen että yksikin pieni hyvä teko, voi olla parasta tehdä äkkiä.. sillä ei tiedä millon ne päivät loppuu kesken.

Sinua muistaen aina äiti <3