IRC-Galleria

Jumakauta juu nääs päivää...eli ei mitään...tylsää...

Ei yhtään ystävää, sanoit itkien
Ei yhtään ystävää sattuu syvältä
Kuin yli äyräiden padottu tunne käy, kyyneleet hyökyaallon tulvii

Ei yhtään ystävää, vaikk' ympärillä tuhansin, samanlaista yksinäistä ihmiselämää
Mut silti kyyneleet saat yksin itkeä, ei olkapäätä mihin painaisi pään

Ei yhtään ystävää, silti yksi jää:
Hän joka yksinäisestä välittää.
Hän läsnäolollaan, todellisella, kuivaa sun kyyneleen', sulattaa
yksinäisyytesi jään.

Ei yhtään ystävää, silti enemmän; Yksinäisten sydämmien ystävää silti yksi jää, kuivaten kyynelees' salassa itketyn, kuivaa kyynelees', kuivaa kyynelees

Ei yhtään ystävää, silti enemmän;
yksinäisten sydämien ystävä.
Ei yhtään ystävää, silti yksi jää, kuivaten kyynelees', salassa itketyn,
kuivaa kyynelees', kuivaa kyynelees;

Jeesus kuivaa kyynelees'

On niinkuin katoaisi illan hämärään
se kaikki valo jonka kaupungilla nään
en tiedä miksi sitä usein katselen
on kiehtovaa se outo leikki varjojen
Kun joku kulkee yli sillan mukanaan
on aina varjo joka seuraa kulkijaa
se lailla kuolemaan on kantapäissä kii
tahdot tai et, sen täytyy olla niin

refrain:
Ei kerro valosta vain laulu elämän
ei vaikka kuolema on sointu pimeän
vaan aina ensi sävelestä lähtien
se muistaa näppäillä soinnun sinisen

En silti odota ja toivo hämärää
en vaika kauniimpana kaiken silloin nään
mä tahdon nousta ylös kanssa auringon
ja täyttää sen mikä täytettävä on
On silta kantanut jo monta kulkijaa
on jokaisella varjo mukanaan
ja valo taivaalla jo mulle hymyilee
se sai mut laulamaan kuin leikki varjoineen

Jo monta vuotta nyt
Taakse oon jättänyt
Tälle tielle muistojen
Nuoruuttaan ei kukaan saa
Takaisin ostaa

Varjoissa kuljin ja
Luulin oon kulkija
Vahva tiellä muistojen
Tiellä lavealla laukkaisin
Vaunuin korskein

refrain:
Mä vielä muista eilisen
Ja sen
Kuinka lume haihtuu, kipu jää
Kun aamu entää
Mä vielä muistan eilisen
Ja sen
Kuinka toivon säe hentoinen
Joskus riittää

Valoista kirkkaimman
Tiedän myös loistavan
Tällä tiellä muistojen
Joskus kipu kovin opettaa
Ja kotiin kantaa

Vuosia noita
En takaisin voita
Mutta tältä tieltä muistojen
Kohti valoa ja parempaa
Voin kurkottaa

NUKU TUOKSUUN KUKKIEN
NUKU LAULUUN LINTUJEN
NUKU KEVÄÄN TOIVEISIIN

Antero Närhi 13.3.1934-26.12.09

Olisit täyttänyt maaliskuussa 76 vuotta, mutta toisin kävi..en olisi voinut kuvitella, että lähden Ruotsiin sinun hautajaisiisi...sinulla on kumminkin paikka sydämmessäni....

Jumala, suo minulle ymmärrystä, jotta en tekisi lisää virheitä elämässäni...tämä oli kaikkein raskain päivä sitten toukokuun 6 päivä...jouduin tekemään vaikean päätöksen, joka voi muuttaa kaiken. Tiedän, ettei menetettyä saa takaisin, mutta, Herra, vaimenna iskut, jota joudun ottamaan vastaan ja tee mitä parhaaksi näet...

Tulit elämääni kuin tuulahdus
viivyit vain hatken
annoit kaikkesi
sä lähdit liian varhain
ikiunta sä nyt nukut

nuku rakkaani<3

Mulla ei oo valtaa, ei mammonaa
mutta vaikka olen ankara,
niin mulla on sydän,
arpia täynnä...
sinä avaat haavat vain uudelleen
etkä lopeta ennen kuin sanon hyvästi, rakas tyytäreni!
Rakastava sydän sykkii taukoamatta
mutta rakkauella on hintansa;
Sydän ei jaksa sykkiä
ilman rakkautta
Kylmä sydän lyö armotta,
mutta ei anna vastarakkautta
Petetty sydän ei jaksa kauan,
se hiipuu hiljaa, hiljaa pois,
joten HYVÄSTI!


<3<3<3<3<3