IRC-Galleria

Pakko vielä purkautua seuraavasta viikonlopusta.
Silloin päivä menee 5:30 aamunavetta ja n.3 työtunnin jälkeen 4-5 tuntia vapaata mutta sen yleensä nukun, kunnes on mentävä 14:30 iltanavettaan taas sama rumba ja illalla 19:00 aikaan raahaudun liian väsyneenä syödäkseni tai peseytyäkseni. Kaipaan niin paljon unta ja lepoahan juuri tarvitsen, että jaksan toisenkin samanlaisen päivän. Mitään muuta aikaa ei juuri olekaan, hyvä jos kirjaan voin uppoutua...
Näin minulla menee jatkuen ensi viikon, ehkä vapunaattona ei tarvitse ja olisi vain ke. asti?

pe ilta
la aamu ja ilta
su aamu ja ilta
ma aamu ja ilta
ti-to ilta

Kaipaus.
Sen näet silmistäni,
kyynelistä kiiltävät.
Suolaiset,
maistuu katkeruus.

Poista tuskani.
Ja rakasta.

Tai jätä rauhaan,
haavojen parantuessa..

Kyllä jokaisella vuodenajalla, paitsi ehkä kesällä, on ihanaa seurata sen saapumista.
Mutta ampiaiset. Mikä järki niiden on tulla parvekkeelleni jossa haisee tupakka ja suitsukkeeni (tehdään kuivatuista kanin papanoista) ja nekin haisee oudolle.
Miksi!?!
Liekinheittimen teen sytkärin ja hiussuihkeen yhteisvaikutuksesta, sillä niittaan jokaisen joka tulee lähelleni ärsyttämään.
...ja naapureille on luvassa liekkishow minun parvekkeeltani.

Mikä minuun taas meni ja piti ottaa alkomahoolia?
Koska elämä on lyhyt, hulluutta mikä vain ei tapa.
Sexiä, drugsia and rock'n rollia!
Tunteet pinnassa, yksin, tahdon läheisyyttä, silitä niin kehrään sulle. *prrrr*

Ostin viimein Sauniksen la. lipun (IIIIK! Mötley Crue!)
Ja olen hurahtanur mangaan, vain vähäsen en totisesti ala lolitaksi pukeutumaan ja Tuskassa kiljua japsibändien perään. Nämä sarjikset sattuvat inspaamaan ja mallista piirrän omiani, ei mitään isosilmäisiä tyttöjä ja miehiä joilla leuka on liian suippo (enkä edes osaisi, vaikka yrittäisin). Meillä kaikilla on hourailumme..?
Kipua päässä, tunnen olevani takaraivoon ammuttu, teloitus taisi vain mennä pieleen heh he..
Kevät! Hymyilyttää kevättuulen saadessa hiukseni sekaisin, haluaisin olla tuo luonnonilmiö. Kääntää ihmisten sateenvarjot nurin, lehtipyörteitä, myrskynä aallot kasvamaan metrien korkuisiksi.. *huokaus*
Vuodenajat vaihtuu aina yllättävästi. Olen nähnyt västäräkin, peipon ja leskenlehtiä.
Kertokaa, missä ovat kauneimmat valkovuokkoniityt?

Eilistä kelan kirjettä syytän nyt kaikesta.
Se veti minut alas ja matikankoe meni ohi, itkien häivyin koulusta. Se mitä häpeän, etten olisi pystynyt navettatöihin. Ei ole lehmien vika. Kilttejä olivat eilenkin minulle ja päänsä käänsivät jutellessani.
Tuntuu taas kaikki mahdottomalta, en näe kesässä auringonpaistetta. Haluaisin lopettaa tosissani tuon ''laitoksessa'' käynnin. Vain nukkua, painajaisetkin on pientä mitä tämä ''todellisuus.''

Tule lähemmäksi,
tiedät että juuri sinuun kiinnitän katseeni tanssiessani.

Tahtoisin halata sinua,
lujasti pitää kiinni
sulkea kehän ympäriltämme.

Lupaan olla hiljaa.
Kunhan vain olet siinä.

Trallatilaa... Kela vähentää tukia niin, että loppukuukausi pitäisi aina elää 50€ Siis mit vit..!? Ja vielä kehtaavat takaisinmaksua periä jtn 400€ ei tuu kesää!
Mieliala vetää kuopan pohjalle, köysi katkeaa ja joku varasti tikapuut. Ja miksi tätä sanotaan hyvinvointivaltioksi? Hmm.. Kenenkään ei voi luottaa, paitsi ystäviin ja perheeseeni.

Itsetuntokin nolla, en ole tarpeeksi itsevarma ja kadehdin niitä rohkeita naisia jotka poseeravat Dare girls sivustoilla, eivät pelkää kameraa ja kasvoissa enemmän eloa, tosin kuin minun ikuinen ''häipykää lähettyviltäni'' kun on monet kerrat saanu kuulla huomautuksia milloin vaatteista, meikistä painosta...
Olen tyytyväinen kehooni kaulasta alaspäin mutta tuo naama, ei se osaa olla rento ja hymyillä, kun koko ajan pelkään, joka aamu syyn kokea ahdistusta. No joo, on sitä luonnevikaakin ja tunteettomuutta tullut lisää.
En voi rakastua, vaikka haluaisin, en osaa. Tahtoisin pystyä halaamaan, ilman että luulen inhottavani kosketuksellani.
Kukaan ei halua hyytävää Mörköä lähellensä... *snif*

murehtii omia rahanmenoja, että saisi muutamat festarliput, voisi lähteä juomaan itsesääliinsä.

ja läheiset, ne harvenevat kärsivät, eikä heille suo ajatusta ja toivoa paremmasta huomisesta.

Kiitos Temestan, teki yöstäni helpomman ja kiitos kuuluu Kindred: The Embrace sarjalle jonka joku on laittanut nettiin.
Onneton nössö ja yksinäinen on nyt onnellinen koneella aikaansa viettävä.

Kyllä ajattelin huomenna Hellään kuitenkin keikkoja katsomaan ja juon minkä rahoiltani uskallan tuhlata. Yksin, kuten aina.
Älkää antako katseeni hämätä, kasvoni vain eivät osaa hymyillä..