IRC-Galleria

Karsean runon jälkeen paluu ihmisten todellisuuteen.
Tänä kesänä yritän pitää tämän ''sexyn bodyn'' hoikkana, huonoin yrityksin. Nälkäpäivää on joku kerta tiedossa, eli nukun ja herätessäni tupakalle ja takaisin nukkumaan. Olla kiukkuinen, hakeutua huonoon seuraan Infernoon tms.. Säälittävää..
Niin tylsää, tänään takaisin Tampereelle ja huomisaamuna lääkäri. Valmistaudun negatiivisiin uutisiin, jonka kyllä korjaan ja elämä jatkuu.
En halua ajan kuluvan liian nopeasti, torstai tulee kyllä ja sitten kohti HELLsinkiä ja Tuskaa!!
Rahat riittävät just junalippuun ja laskukin olis hoidettava. Voi minua köyhäparkaa, kuka sponssaisi elämäni?
Ajatus karkaa vahingossa sitten syksyllä taas alkavaan tiedätte-kyllä-mikä-paikalle.
Mutta yritetään nyt miettiä muuta. Tämä pää on ollut hukassa melkein vuoden ja paikalleen kiinnitys prosessi on aikaa vievä, en voi muuta.
Tämä kesä on itseni vahvistamisen aikaa, tavoitteena olla paremmassa kunnossa talveen mennessä.

Pitäisi kai olla iloinen ja aurinko paistaa. Hankalaa kun sisältä sattuu fyysisesti ja se vaikuttaa mielialaan. Tuntee olevansa yksin ja peloissaan kohtaamaan ketään. Ja kuitenkin kaipaan niin paljon jotain hyvää ystävää, joka lähtisi istumaan puiston penkille kuuntelemaan, eikä saarnaamaan.
Mutta, minulla on myös salaisuuksia joista en voi kertoa.

Olla yksin, vai lähteä sosiaaliseen elämään?

Oi kertokaa te Korkeimmat!

Minulla menee hermot koneeseen, joka on hidas ja en tiedä tekniikasta mitään.
Joten, voipi olla, että syksyllä ei ole nettiyhteyttä ja kone saa pölyttyä, ellen edes tulostinta saa hoideltua (mikä olisi tärkeä asia saada kirjoituksia, kuvia paperille..yms).
Älkää luottako siihen miten usein tännekään pääsen kirjautumaan. Kirjeet ja kännykkä ovat nyt luotettavammat tavat kysellä kuulumisia, kuitenkaan puhumista en edelleenkään jaksa, joten viestiä vain kiitos..

Ei kai muuta valittamisen aihetta? Kesäloma alkoi ja kylkeen puskenut lehmä saa anteeksi, vaikka synttärilahjana se vihloo vieläkin. En unoha Vadelmaa, toivon kuitenkin hänen unohtavan vihata minua. Suomalainen lehmä on todellakin viisas.

Eniten tässä haluan todistaa itselleni, että pystyn siihen ja koulu ei saa yliotetta masentaakseen minusta voimat.
Olen heikko vielä, mieleni kamppailee jatkuvasti fyysisten oireiden kanssa, saaden aikaan uupumuksen ja kyyneleet.
Minun on löydettävä takaisin luottamus mielikuvituksen voimaan, joka on tähän asti pitänyt kasassa.

Kipua joo tosiaan rintakehässä, lehmien hoito on tosiaan vaarallinen ammatti, jota en haluaisi tulevaisuudessa toteuttaa, sekin vain kun se on pirun raskasta ja aikaa ei jää (työhön heräät ja lopun ajan nukut, näin radikaalisti yliarvioituna).

Jee, kone näyttäisi taas toimivan nopeammin, mene ja tiedä..

Tänäänkö heilaton helluntai? Kuka uskoo, yhtä mielenkiintoisia ketjukirjeiden uhalla; ''et saa miestä, pusua blää, blää, blää... jos tätä et lähetä eteenpäin.''
Mitä tuohonkin nyt sanoisi?
Oma vikahan on, jos ämmät ja äijät ei sovi keskenään yhteen ja löydät itsesi katsoessa juorulehtien otsikoita ''julkkisten'' pettäessä toisiaan.

Olen paskimmasta päästä, olenhan syntyjäni Lahdesta. Repikää siitä, ainakaan en ole Porista!
Ja olen nainen, julma kranttu hullussa vapaudessaan epäröivä..

Tavoitteista laihtuminen saavutettu (silti en osaa vieläkään tanssia baarissa mutta se on sivuseikka) ja perjantaiyönä katseet joita suotiin, siinä kohoaa itsetunto paljon.
Toivottavasti nyt ei nousisi kusi päähän, pysyisi se pieni nöyryys, avoin ja kunnioittava asenne hyviä ystäviä kohtaan. Te tiedätte kyllä ketä tarkoitan. *virn*
Olin aina näkymättömän ja ei-toivotun-seuran tunnetilassa mihin ikinä menin...
Haluaisin itkeä ja pitää tämän voiman sisälläni vielä pitkäänkin.

Mutta...
Näen myös yksinäisiä ja väkisin mietin miten voisin auttaa heitä, ovatko he valinneet elämänsä?

Ohi on siis peruskoulun kertaus (ellei odota taas syksyllä-talvella) ja nyt olen saanut ajaa vähän traktoria, nähnyt miten lehmien sorkat lyhennetään ja lampaan keritsemisen. Kumpa pääsisin näistä tuotantoeläimistä pienempiin, varsinkin tarantellat ja kaikenmaailman matelijat. Mutta sitä työharjoittelua jossain Faunatarissa saa odottaa...
Tänään sai ulkona väristä viileässä tuulessa, sytkäriä en saanut sytytettyä ja naula jota vasaroin ei tahtonut mennä lankun ja tolpan läpi. Sain peräti 2 naulaa paukutettua, muuten vain kannoin lankkuja ja kirosin elämää. Tämä viikko on ollut vain aitatolppien pystytystä ja rautalangan kiinnittämistä ympäri peltojen.
Seuraavaksi näen varmaan painajaisia joissa minut lävistetään aidan teräväkärkisellä tolpalla.
Aivan kuin kasvojen ja kaulan punoituksessa, sekä rohtuneessa huulessa ei olisi tarpeeksi.
Joo...minulla on naisen vaivat ja siksi kuin perseeseen ammuttu karhu, käyttäydyn ja väännän kasvoni kireäksi.
Onneksi huomenna perjantai ja suunnitelmat elää yössä, selvitä.
Luotan Asmodeukseen ja Lilithiin...

Pakko saada syödä keksejä ja jäätelöä, vaikka pian sekin loppu. *painaa häveten päänsä alas*
Kontrolli pettää, olen ahne mässäilijä ja jota on syytä olla pyytämättä treffeille ravintolaan (ikäänkuin joku haluaisi seuraani)..

No joo, se siitä itsesäälistä.
Tarinani jatko etenee nopeasti ja tyssää samantien. Miten saan pitkiä kuvailevia lauseita, kertoen Fredin näkökulmasta? Pitää jatkaa lukemisen ihanaa harrastusta ja kirjoittaa kirjeitä ja päiväkirjaan tunteita, elää täällä jossa hulluus kukoistaa maanpäälisenä helvettinä.

Se paikka on lähempänä kuin uskottekaan, jos ette ole sokeita ja näe maailmanlopun tulevan lähemmäksi...
Lähemmäksi...
Lähemmäksi...
Voi ei! Me tosiaankin kuollaan kaikki!
Jumputi jumputi..Tuomion rumpua lyö kohtalo ja sattuma, samalla jumalat/jumalattaret lyövät vetoa mistä kaikki saa alkunsa ja mihin se päättyy.

Kaaosta, anarkiaa. Se on hauskaa!
-Top Dollar

Voima ja kaaos!
-Zoot

Hyveitä:

Oikeudenmukaisuus: 15
Urhoollisuus: 11
Lojaalisuus: 10
Anteeksiantavaisuus: 7
Kohtuullisuus: 6
Rakkaus: 6
Suhteellisuuden taju: 6
Pyhä huolettomuus: 2
Viisaus: 2
Hiljainen tieto: 1
Jalo joutilaisuus: 1

Syntejä:

Välinpitämättömyys: 14
Ahneus: 13
Vihamielisyys: 12
Tietämättömyys: 9
Hekumallisuus: 7
Murehtiminen: 7
Vatsan palvonta: 7
Hengen velttous: 6
Huumorintajuttomuus: 5
Kateus: 5
Ylpeys: 4

Ulkona sataa tihuttaa mikä on vain hyvä, koska jo mietin maastopalon mahdollisuutta katsellessani kuivaa heinikkoa ja sisäinen pyromaani kuiski yllytyksiä.
*huokaus*
Ei tässä mitään kummempaa, eilen 3D näytöksessä Scars. Elokuva ei edennyt mutta kokemuksena hyvä, tuskin maltan odottaa Coralinea. *hymy*
Nukkumaankin menin jo 1. aikaan, vaikka olin koulussa jo aivan tööt ja nukuin päivällä.
Johtunee su. milloin en nukkunut ollenkaan ja koulussa olin joko raivona, tai sain ihme kikatuskohtauksia jota toiset katseli oudoksuen. Päässä soi lastenrallatus '' follow the leader, follow the leader..'' Halpa humalatila, suosittelen..
Kyllä tässä voisi kirjastossa poiketa, ostaa hiusväriä ja postimerkkejä, sekä konnan akvaariolampun vihdoin..