Taas meni päivä hukkaan pelatessa. Tällä kertaa oli kyseessä Tales of Symphonia: Dawn of the New World. Peliaikaa jo n.6:10 tuntii. Täytyy myöntää kyl et jos verrataan ekan osa juoneen niin tää ei tuu koskaan yltää sen tasolle. Ja se pääsankaritar on niin saatanan paskanen ämmä et tahtoisin tappaa sen omilla käsilläni. Mut päähenkilö on aika ainutlaatunen jos verrataan muiden pelejen sankareihin. Aik samanlainen kuin Ruca ToI:stä.
Parhaat puolet on kyl grafiikka (aah jos ykkönen olis niil graffoil niin olisin taivaas mut -03 ei pystytty tehä niin hyvin...), taistelu-systeemi on vitun paras! Ehk paras taistelu-systeemi Tales of-peleis mitä oon pelannu! Siis oikeesti tappelu siin on niin vitun paras et tahon huutaa! (Kaikil on hi-ougi liike!!) Sit skitsit on ääneil! WOOT! Ja jotkut niist on ihan parhait (Oopperan kummitus viite!)
Huonoi juttui on ne et vaik ykkösen hahmot on siin aika isos osas niin ärsyttää silti et en voi vaikuttaa paljon niihin ja ne ain sit lähtee ja mulle tulee sellanen kaipuun tunne... Ja jos alkuperäsii hahnoi ei lasketa niin koko pelis on ainoastaan kaksi ihmishahmoa ja taisteluissa jois pitää olla neljä tyyppii niin ne kaks muut on jotain napattuja hirviöit (Pokemon tunnari senkun soi päässä) Eikä valinnan varaa oo paljon... Ja juoni ei oo parhaimmast pääst ja ärsyttää kun monia parhaimpii asioi ykkösest ei mainita siin muiden läpi-pelanneiden jutuist päätellen. Ja esim Zeloksen ja Lloydin iki-ihanat äänet on eri! EEIIH! ZELOS!!!! Ja Yuan... joo mä en alota siit kun monet on todennu et ei se voi olla se luonteest ja ulkonäöst päätellen.
RICHTERXEMIL! sille on todisteita... muahahaaaa.
Ja sitten lopuksi äidin ensi komentit tälle pelille:
"Siis... Toihan on tyttö." -osoittaa päähenkilön naamaa-
"...BUAHHAAA- Siis ooksä tosissas?!"
"No joo!"
"SE ON POIKA!"
" MITÄ! TOIKO MUKA?!"
"SEHÄN ON IHAN LITTANA!"
"NOKU MÄ KATOIN ET SE JUST EI OO LITTANA!!"
Oma mielipiteenne on meille tärkeä. Tähän lopettaa Iinu the Game nerd.