IRC-Galleria

helkuttiin koko koulu, mä sanon itteni irti sieltä.. tänään oli opettajien kans palaveri päättötyöstä ja joutu ottaa poju mukaan ku eihän sillä ketään hoitajaa olis ollu ku äijä töissä, ni eiköhän pää punasena alannu huutamaan, mä vaan et haittaako jos imetän=D samperi, kun kirjallista osuutta ei olla saatu riviäkään ja asiakastyytyväisyyskysely on vielä vähän vaiheessa ja pitäis sekin saada mahdollisimman pian liikenteeseen ettei sen purkamiseen mee sit miljoona vuotta! täs olis kyl mielenkiintosempaaki tekemistä ku nököttää nenä kiinni koneella ja tehdä jotain opinnäytettä! ristiäisvalmistelutkin pitäis jossain välissä hoitaa pois alta! aah, sainpahan purettua=)

tajuttoman kuuma pihalla kun äsken käytiin pyörimässä asioilla tuolla keskustassa.. ei oo järkee!! paino tippu varmaa pari kiloo ku hikosin nii kovasti=D pojukin oli aivan hikinen vainuissa vaikka ei oikeestaan paljon mitään päällä ollukkaan!

huomenna lähdetään ekaa kertaa pojun kanssa vähän pitemmälle reissulle, mommolaan, jonne on n. 170km! ja siinä välissä pitäis käydä sjoella ostamassa uus keittiönpöytä! vähän jänskää et pysyykö poju rauhallisena koko matkan=) taas viimeyönä nimittäin oli masu pienellä niin kipeä ettei voinu nukkua=( itekin pääsin vasta puol 5 kellistämään pääni tyynyyn! ja kamalinta oli et yöllä mulle iski rintatulehdus ja mulla oli kuumeesta ja pääkivusta aivan pönttö sekasin! =(

Tasan viikko synnytyksestä ja raskauskiloja jäljellä n. 2½ kg =)
Painotavoitteeseen 12½ kg tiputettavaa jäljellä!

Voiko elämä kauniimpaa
lahjaa antaa, kuin mitä 9
kuukautta masussaan saa
kantaa.
Kun ensi kerran sylissä
pieni
nyytti avuton, on onnen
tunne aivan
tajuton, kun vauva ensi
kerran hymyili,
tiesin että siinä se elämän
tarkoitus lymyili,saada se
pieni elämälle
nauramaan ja itseensä
luottamaan.
Sitä en koskaan antais
pois, vaikka muuta tilalle
saada vois.
Mistään en arvokkaampaa ja
rakkaampaa saada voi.
Pieni pakkaus on koko
elämän kestävä rakkaus.

eli pe supisteli kivuttomasti koko päivän ja ne muuttuivat lievästi kipeiksi n. kahdeksan aikaan ilalla! koko yö meni valvoessa, kävin kuumassa suihkussa varmaan viitisen kertaa ja pitelin kuumaa vehnäpussia masun päällä! Lauantai aamuna klo 6 lähdettiin sitten kohti Sjokea ja ja perillä katottiin tilannetta.. olin muistaakseni sentin pari auki ja passittivat meidät aulaan istumaan=( siellä sitten istuskeltiin 3-4 tuntia ja päästiin sit perhehuoneeseen! Sain lounasta ja isukki kävi myös muualla syömäs sillä aikaa! Iltapäivän puolella n. klo 14 pääsin lääkärille ja tilanne oli hiukan kehittynyt mutta ei mitään dramaattista! Pisti mut sit osastolle ja isukki lähti veljensä työ kun mitään ei kuitenkaan ihan heti tapahtuisi! Supistuksia tuli säännöllisesti viiden min. välein ja olivat aika kipeitä. Makoilin sielä osastolla sit ja jäin sinne yöks! Sain unilääkettä, että saisin levättyä hieman kun synnytys oli kuitenkin niin alkutekiöissään ettei välttämättä tänä yönä tapahtuisi vielä mitään. Nukahtelin katkonaisesti ja supistelut oli niin kivuliaita et sain pakaraan kipupiikkiä, sit uni maistu ja nukuinkin sinne aamu kuuteen lähes heräilemättä.

Aamulla ei sitten mitään tietoa supistuksista, voi per...le, tähänkö tämä nyt sit lopahti!! Hoitaja varoitteli et kotiin varmaan tulee vielä lähtö, kun supistuksia ei tule enään. No pääsin 11 aikoina lääkärille joka tarkasteli tilannetta ERITTÄIN kovakouraisesti, kuulemma irroitteli kalvoja ja samalla meni sit vedet, no onneksi ne ei voinu enään ainakaan kotiin laittaa=) Lääkäri sanoi et jos ei aikaisemmin ala tulla nii seuraavana aamuna käynnistellään! No makoilin osastolla sit koko päivän ja supistuksia alkoi pikkuhiljaa tulla siinä klo 14 aikoina. Pari tuntia siitä supistukset alko olla taas huohottamisen arvoisia ja kuuden jälkeen pyysin jotain kivunlievytystä kun alkoi olla jo aika tuskaista! Hoitaja tarkisti tilanteen ja sanoi yllättäen et täällä ollaan 5 senttiä auki et nyt mennään saliin.. tuli hieman yllätyksenä et nytkö sitä sit mennään! Isukki oli tietenkin puoli tuntia sitä ennen lähtenyt veljensä työ odottelemaan kun mitään ei näyttänyt tapahtuvan!=) heh!

No päästiin saliin ja haistelin vähän ilokaasua, taas katottiin tilannetta ja todettiin, että sikiökalvot oli tullu taas tielle ja vettä oli hyvästi sisällä, no taas se kovakourainen lääkäri tuli ja puhkaisi ne jotta saatiin vauva seurantaan alapään kautta! tässä vaiheessa kello tais olla ilalla siinä seittemän kieppeillä! Asiat eteni tosi hitaasti ja sain sit siinä puolenyön aikoihin epiduraalin, joka helpotti oloa huomattavasti! Siihen asti mentiin ilokaasun voimalla! En muista enään kuinka paljon oltiin siinä vaiheessa auki mut ei tainnu kaukana olla siitä 5 sentistä! No sain lisäannostuksen puudutetta parin tunnin päästä kun kivut alkoivat palailla! Sen jälkeen kun puudutuksen vaikutus taas heikkeni kätilö kehoitti olemaan ilokaasun voimalla matkassa jonkin aikaa, kun puudutettakaan ei saisi enään kuin kerran laittaa ja matkaa tais olla vielä 3 cm niin, että kivunlievitys riittäisi loppuvaiheeseenkin! 1½ tuntia jaksoin ilokaasulla ja sit pyysin taas puudutetta! Lopussa vetelin kaasua lähes koko ajan vaikka puudute vielä vaikutti, vaavin pää painoi jo aikalailla alapäätä ja teki kipeää!

Siinä puoli 6 aikoina oli enään sentti jäljellä ja sekin katosi ennen kuutta. kätilöllä oli muitakin synnyttäjiä ja juuri niihin aikoihin oli juuri muualla, käskin isukin soittaa sitten kelloa kun ponnistutti nii kovasti. Vähän ajan päästä toinen kätilö tuli ja tarkisti tilanteen ja auki oltiin kokonaan, sit vaan pisti peiton takas päälle ja käski ponnistaa ku supistus tulis ja et toinen kätilö tulis kohta, sit lähti vaan pois! Tuli hiukan outo olo kun jätettiin äijän kans yksin sinne täs vaihees! no eipä me kauan keretty yksin olemaan kun kätilö tuli ja alettiin ponnistamaan. Tuntui siltä ettei pieni tulis ikää ulos vaikka kuinka ponnisti! Ponistusvaihe kesti reilu puolituntia, joten kerittiin siinä muutaman kerran ponnistaakkin=) Jouduttiin leikkaamaan vähän, mutta onneks ei paljoa! Vaavi oli maailmassa klo 6.57.