Olet viini josta humallun,
olet virus josta sairastun.
Elän tietä yksin kävellen.
Katse maassa, mieli sussa,
askeleet pidentyy suu hymyillen.
Odotan sua keskustassa,
ohi kävelevä ihmismassa
saa mut epäilemään omaa onneain,
ainoastaan katua mä siitä taas sain.
Kotiin astelen hiljalleen,
vielä hieman taakse kääntyilen,
eikös olis viel mahollista
palata ajas taakse päin ja pitää kiinni sinusta.
Toivon, että eteen tulisit.
sanoisit mitä haluisit.
Kunhan saisin nähdä sut vielä ainakin kerran.