IRC-Galleria

Puhelin voi paljastaa yllättäviä asioita. Mut vastaa silti rehellisesti:

Mil nimel mä esiinnyn sun puhelinluettelossas?

Ikävä. Kuinka se taas mut valtaansa sai. Sua muistelen, susta uneksin, sua ajattelen aina vaan.
Pelkkää paskaa oot mulle vaan aiheuttanu ja silti vaan ajattelen sua, pelkästään hyvällä. En voi ajatella susta pahaa. Aina vaan hyvää.

Kerran sunhun rakastuin. Ja edelleen rakastan. Miksei tää mee jo pois. Tiedän kuin paska oot mulle ja tiedän ettet välitä. Oon sulle pelkkä pano ja selityksen aihe. Nimee ei voi mainita mut tytöst aina vaan puhut. Häpeet mua. Ja väität rakastavas. Sanoisit sen joskus suoraan. Olisit joskus rehellinen mulle, tai ees itelles. Miks haluut mun kans olla jollet välitä?

Sä et poika tiedä rakkaudest mitään. Oot pelkkä lapsi. Etkä ymmärrä. Mut silti, silti mä rakastan sua, nyt, myöhemmin, ehkä ikuisesti? Toivottavasti en. En haluu sotkee elämääni sun takias enää yhtään. Pelkkää paskaa vaan oot. Mulle ainakin. Vaihdat tyttöö ku sukkii ja pompotat vaa. Kuvittelet välittäväs hirveesti. Mut todellisuudes et tiiä rakkaudest mitään.

Harmittaa ku oot niin lapsi. Harmittaa ku et ymmärrä, ku et välitä. Harmittaa myös että otat ja jätät. Miks ottaa jollei välitä? Miks jättää jos ei halua? Miks aina tarvii elää kavereiden ehdoilla? Ajattelisit välillä itse, etkä tekis niinko kaverit sanoo. Mikset vois jo myöntää ettet oikeesti edes tykkää elämäntyylistäs?

Tiedän et oot mustakin joskus välittäny. Joskus sillon kauan sitten, ennen kun aloit liikkuu hämäris porukois. Enneko kaveriporukkas muuttu ja aloit itekki oudoks. Sillon teit niinko ite halusit. Kunnes tää kaikki tapahtu. Muutuit. Sust tuli outo. Sust tuli hiljane. Sä olit vaan, halusit kaikkee, ja ku sait, jätit.

Tiiän ettei kaikkee voi saada. Mut en ees pientä välittämisen tunnetta oo ansainnu vai? Etsä oikeesti oo niin julma. Haluisit välittää, ja näyttää sen. Mut et uskalla. Pelkäät mitä kaveris siihen sanois jos kertoisit oikeesti jollekkin kuin välität. Et voi sitäkään tehä. Pelkäät kavereittes haukkuvan sua ja ettet kuuluis porukkaan enää. Etsä poika jo tajuu ettei se mee niin. Yhtälail neki pojat välittää. Ne sentään uskaltaa kertoo sen. Sä oot vaan niin sisäänpäinkääntyny ja ujo ettet voi sen vertaa suustas päästää. Mä voin. Voin kertoo rakastavani sua. Koska vaan. Ihan koska vaan.

Välitän oikeesti. Haluun olla sun kanssas ja rakastaa.

Kirjoita kymmenen ihmisen nimet, jotka ovat/ovat olleet sinulle tärkeitä ja jotka tulet muistamaan lopunelämäsi. Kerro myöskin miksi. Sitten haasta 5 henkilöä niin näät oletko jäänyt heidän elämään pysyvästi.

1. Sini. Tää tyttö on jotain tärkeintä ja rakkainta mulle.Paras ystävä ja kaikkee ihanaa.Syrämeitä tyttöni sulle <3
2. Senni. Tärkee ihana tyttö.Ihanat oli viimiset ehk 2 vuot yläasteel ku tunnettiin <3
3. Mari. Tää tyttö on kans iso osa mun elämää <3 Ollu jo noin 2 vuot ja tulee olee ain <3
4. Jonna. Pikkusest asti tunnettu ollaan.Ja vieläki kaverei <3 Tääki tyttö niin tärkee mulle <3
5 Niko. Joku ihanarakas ystävä <3
6. Merja. PusPus-tyttö <3 Hassu koulukaverini <3 Tärkeäinen hänkin <3
7. Eve. Joku niin tärkee ja ihanarakasmussukka tyttöni <3 Tykkäilen susta valtavasti <3
8. Miikka. Toi poika on mulle myös niin tärkee <3 Joku parhain <3 Tykkään sustakin hurjastipaljon <3
9. Markus. Oij niitä ysiluokan aikoja.Ihania aikoja ne <3 Sinäkin jotain tärkeintä mulle <3
10. Anssi. Tykkään paljon täääääästä poikasta. hurjan paljon tykkään <3 Ikävä sua poika <3

Tykkäilen teist kaikist niin hirveestikovastipaljon <3 Tärkeisii ootte <3

Katsele kuva-albumiani ja valitse sieltä yksi parhain/hauskin/kaunein kuva joka on
mielestäsi ylitse muiden tai muuten vaan paras. Siis vain yksi kuva ja linkitä se päiväkirjaani.

(Sen jälkeen halutessasi lisää tämä omaan päiväkirjaasi ja katso, mistä kuvasta muut pitävät eniten).

Oi.Tänään oli sellainen ihana päivä.Muistojen päivä.
Olin töissä,aloin miettiä sua.Mietin mitä kaikkee meil oli.Mitä kaikkee me tehtiin.Mistä me
riideltiin.Miten me ikävöitiin ja miten me erottiin.

Mä vaan mietin ja mietin kaikkee mikä meihin liitty.Mä vaan unelmoin.Unelmoin siitä miten
kaikki asiat ois jos olisi olemassa vielä me.Nyt on enää sinä ja minä.Erillään.Eikä mitenkään
edes yhteydessä toisiimme.

Mietin kuinka istuimme puiston penkillä nauraen ja pidellen toisiamme kädestä.Kuinka ensin vain
halailtiin ja pussailtiin.Toivotettiin hyvät yöt ja suudeltiin.Kaikki tämä oli vielä sitä hyvää
aikaa.Kunnes kaikki eteni.Ja me etenimme ajan myötä suhteemme kanssa myös.Sitten vielä
hymyiltiin.Rakasteltiin.Ja juteltiin.Ei enää pelkät jutustelut auttaneetkaan.Aina vaan riideltiin
ja huudettiin.Se oli se paha merkki.Seksi pilasi suhteemme.Olimme niin nuoria.Niin tyhmiä.Ja
niin rakastuneita.

Ei yhtään ajateltu mitään tulevaisuudesta.Pidettiin vain hauskaa ja oltiin onnellisia.Kunnes alkoi kamala aika.Riitely.Riideltiin ja sovittiin.Taas riideltiin ja sovittiin.Sitä se suhde lopulta vain
oli.Muutama suudelma viikossa enää.Ennen niitäkin oli tuhansittain.Lopulta nekin ihanat huuliesi kosketukset jäivät jonnekkin.Jonnekkin hyvin kauas.Pian en enää edes muistanut koska olisit sanonut minulle jotain kaunista.Koska olisit halannut minua vapaaehtoisesti.Tai koska et olisi näyttäny vastahakoiselta pyytäessäni sinua ulos kanssani.

Iltaisinkin itkin itseni uneen miettien miten meidän käy.Miten tämä kaikki päättyy.Olin jo
varma sen päättyvän.Mutten halunnut itse päättää tätä kurjaa suhdetta.Rakastin sinua niin
etten halunnut itse vapaaehtoisesti menettää sinua.Odotin siis sinun päättävän
suhteemme.Kunnes en enää jaksanut.En kestänyt enää ainaista riitelyämme.Kamalia hiljaisia
iltoja joina kummatkin vain istui järvenrannassa ison kiven päällä katsellen järveen ja olleen
hiljaa.Ne oli niitä kamalimpia iltojamme.Enkä enää kestänyt niitä.Otin asian puheeksi kanssasi
ja mietimme yhdessä, kuinka meidän olisin ehkä parempi olla ilman toisiamme.Suhteessamme ei ollut enää mitään positiivista.Pelkkää riitelyä vain.

Se oli se viimeinen ilta.Seisoimme pihasi portinpielessä ja juttelimme.Juttelimme tunteja.Ja
sinä iltana päätimme lopettaa suhteemme ja olla edelleen yhteydessä ja pysyä silti
ystävinä.Ja tietysti pitää välimme silti hyvinä.Ilta alkoi olla lopuillaan ja pillahdin itkuun.En
halunnut menettää sinua.Rakastin sinua vain niin.Itkin vain olkaasi vasten ja lohdutit
minua.Niinkuin ennenkin olit tehnyt minulla mennessä huonommin.Ne oli niitä aikoja joista tulen luomaan muistoja päivä päivältä aina vain.

Meni viikkoja kun vain itkin ja itkin menetettyäni sinut.Kunnes sain koottua itseni.Ja tulin
juttelemaan kanssasi.Et vastannut edes tervehdykseeni vaan kävelit pois.Ihmettelin niin että
aivan jähmetyin paikoilleni.Siinä minä seisoin tyhmänä ja sinä vain kaarsit moposi kanssa
pois.Jäin taas yksin rannalle ruikuttamaan.Olin jälleen yksin.Enkö edes ansaitse ystävyyttäsi
enää.

Itkin jälleen vain.

Mietin sinua edelleen.Useastikkin nykyään.Unelmoin edelleen.Kumpa joskus voisimme olla edes hyviä ystäviä.Kaipaan.

On ihana lämmin ilta.Olemme perheesi kanssa mökillänne.Istumme iltaa terassilla.Juttelemme ja naureskelemme.Olemme olleet mökillä jo koko päivän.Minulla on töitä seuraavana päivänä.Joten en voi jäädä yöksi.Ilta on jo pitkällä, enkä edes suunnittele vielä kotiin lähtöä.Tosin olemme saaressa enkä pääse sieltä pois ilman että joku minut sieltä veneellä viel vastarannalle.Istuimme vielä pitkälti yli puolenyön terassilla ja ilta alkaa hämärtyä.Ja alatte miettiä olisiko minun aika lähteä kotiin ettei tule liian pimeää ja kylmä.Sillä minulla oli mukanani vain lyhyt hame ja toppi.

Lähditte viemään minua veneellä vastarannalle.Kun olimme päässeet perille,hyppäsin vain veneestä,toivotin hyvät yöt ja lähdin kävelemään pieintä polkua pitkin mäkeä ylös jonka laella skootterini odotti.Laitoin tavarani kuntoon ja käynnistettyäni skootterini lähdin ajamaan kohti kotia.Tiesin että on vielä pitkä matka,joten en edes ajatellut vielä kotia sillä muuten matka olisin tuntunut kestävän ikuisuuden.Ajoin ja ajoin vain enkä tuntunut edistyvän lainkaan.

Aloin jo tylsistyä ajamiseen mutta keskityin silti tiehen ja matkaani.Yhtäkkiä huomasin tien kaartuvan jyrkemmin ja otin toisellakin kädellä kiinni ohjaustangosta.Musiikki pauhasi korvissani kunnes aloin ihmetellä kuinka järkyttävän kova auton ääni kuului musiikin ylitse.Sammutin musiikkini ja kuulin auton kaahauksen edelleen.Se läheni ja läheni minua.Ihmettelin kuinka joku kaahaa keskellä yötä pimeällä tiellä tuolla tavoin.Tiellä oli rajoitus 40 km/h.Ajoin aivan tien reunaan sillä pelkäsin niin kovasti.Ajoin silti aivan normaalisti.Hieman ehkä varovaisemmin sillä pelkäsin auton ajan päälleni.

Tulen kurvista ja nään vain auton valot ja pelästyn.Kuuluu vain räkspokstuff ja silmissä sumeni.Makasin maassa ja sain silmäni auki.Mitään ei näkynyt missään.En muitanut mitään tapahtumasta.Sain vaivoin kaivettua puhelimen laukusta joka oli rähjäisenä maassa edessäni.Etsin kauan numeroasi puhelimesta ja soitin.Ajattelin,en jaksa enää kauaa pitää puhelinta korvallani.n edes puheääneni etäisyydellä.Vastasit iloisesti ja vaikerrellen sanoin "tuu, mua sattuu.." ja puhelin tippui kädestäni.Kuulin vain kuinka toistit puhelimeen nimeäni ja lopulta kuulin nyyhkytyksesi.Aloit korottaa ääntäsi, mutten kyennyt vastaamaan.Lopulta vain suljin silmäni ja toivoin että joku tulisi.

Seuraavana päivänä heräsin aamulla sairaalasta kun sinä itkit vierelläni.En saanut edes sanaa suustani kun joka päikkaan sattui vain.Mieleni teki halata sinua ja kiittää siitä että olit paikalla.Pian tuli hoitaja ja kertoi sinulle etten muista mitään ja kehotti sinua kertomaan minulle kaiken mitän tiesit elisistä tapahtumista ja mitä hoitajat olivat sinulle kertoneet.

Meni kauan.Meni tunteja kun vain kerroit tapahtumista ja kuinka olin soittanut sinulle ja kuinka olit itkien paniikissa lähtenyt perheesi kanssa mökiltänne ajamaan kohti kotiani.Reittiä jota tiesitte minun kulkevan.Arvasitte minulle sattuneen jotain.Kerroit olleesi niin paniikissa ettet ollut pystynyt edes perheellesi kertomaan.Olit vain huutanut ja itkenyt et munhun sattuu ja et on pakko lähtee ettii mua.Perhees oli vaan ihmetelly.Ja lopult huomannu et sä ootki ihan tosissas.Ja panikoinu neki tietty oli.Ja sit kaikki kauheella vauhdilla ettimään mua.

Olin tosi liikuttunu ku kuuntelin sun juttuja.Mua sattu aina kun vähänki liikahdin.Kyyneleet vaan valu mun poskilla ku kuuntelin sua.Sä oot mun paras kaveri.Ja oon tosi onnellinen et sä oot mua kattomassa.Pian tuli mun omakin perhe kattomaan mua.Räpsytin vaan silmiäni ku äiti tuli mun vierelle ja itki.Se selitti kuin onnellinen se on et mä oon hengissä.Ja kyynelet alko taas valua mun poskilla.Se oli yhtä itkua vaan koko päivä.Kohta hoitaja tuli mun huoneeseen ja sano et joudun olee sairaalassa ainakin viikon vielä.Mut mua sai tulla kattomaan koska vaan.

Alkoi jo vähän tylsistyttää se makaaminen.Sä kävit joka päivä kattomassa mua.Olit mun vierelläni melkein yötäpäivää.Välillä et menny ees kotiin nukkumaan.Olit vaan mun vierellä ja tukena siellä.Kerroit aamuisin kun heräsin et olin taas itkeny unissani.Kuulemma joka yö olin itkeny sairaalassa.Sanoit liikuttunees aina nähdessäs kyyneleet mun silmissä.

Viikko oli kulunu ja mun piti alkaa jo vähän liikkkumaan.Aloin jo pikkuhiljaa kävellä ja välillä vähän lepäsin pyörätuolissa.Joka päivä sä veit mut sillä ulos kävelylle.Juttelit mulle mukavia ja mä yritin aina yhtyä keskusteluun niillä vähäsillä sanoilla joita suustani ulos sain.

Pikkuhiljaa paranin.Ja kohta aloin olla jo siinä kunnossa et mut päästettin kotiin.Kävit vielä meillä kotonakin kattomassa mua et mulla oli kaikki hyvin.Oi se oli niin ihanaa aikaa se.Oli niin ihanaa nähdä sun hätääntyvän ja välittävän musta oikeesti niin paljon.Noitten päivien aikana me lähennyttiin niin paljon etten ois koskaan uskonu meil käyvän niin.Oon siit niin onnellinen.Oot mun paras ystävä edelleen.Rakastan sua valtavasti.

Kiitos kaikesta tästä ihanasta mitä sä mun takiani teit.

Kaikki alkoi hyvin hiljalleen.Olimme samassa koulussa.
Ensin huomasin komean ulkonäkösi.Ja ihailin sinua aina kun menit ohitseni.Olin aivan lumoissani.
Seuraavaksi huomasin ihanan ja lempeän luonteesi.Olit niin kohtelias ja mukava kaikille.

En tuntenut sinua lainkaan.Mutta kuuntelin aina innoissani muiden puheita kun he jotakin sinusta puhuivat.Aloin ihastua sinuun päivä päivältä.Aina enemmän ja enemmän vain.Haluni tutustua sinuun kasvoi kokoajan ja mieleni teki kokoajan tulla juttelemaan kanssasi.

Kunnes tuli tämä ihana ilta ja olimme ulkona viettämässä ystävien kanssa iltaa ja sinä tulit omien ystäviesi kanssa paikalle.Aloit jutella kanssani ja mykistyin aivan.Olin hetken hiljaa ja tuijotin vain.Olin niin innoissani etten saanut edes sanaa suustani.Hetken päästä sain vastattua keskustelun aloitteeseesi.Juttelimme pitkän aikaa illan aikana.Ystäväni huomasivat kuinka ihastunut olin.Se vain paistoi minusta.

Ilta meni nopesti ja oli aikani lähteä kotiin.Lähdimme yhden ystäväni kanssa kävelemään kohti kotia.Olin salaa hieman surullinen kun meidän oli lähdettävä.Kunnes kuulen moposi moottorin käynnistyvän.Ja äänen tulevan aivan meitä kohti.Käännyn,ja sinä olit siinä.Hymy levisi kasvoilleni ja tervehdin sinua iloisesti.Jätit moposi siihen,otit kypärän päästäsi ja sanoit tulevasi saattamaan meidät kotiin.

Kävelimme ystäväni kanssa käsikädessä kotia kohti.Kuten meillä aina on tapana kävellessämme kotiin illan vietosta.Hoipertelimme yhdessä tien laidasta laitaan ja jalat menivät siksakkia.Kunnes tunnen lämpimän kätesi tarttuvan kylmään käteeni.Katsoin ensin kättä,sitten sinua ja hymyilin.Pidin oikein kovasti kädestäsi kiinni ja hymyilin vain sillä olin niin onnellinen.

Matka kesti enää vain hetken.Aloimme jutella niitä näitä.Ja naureskelimme tyhmille jutuille niin kauan kunnes kotitalo jo näkyi.Aloin miettiä miksei matka voisi kestää vielä hetken kauemmin.Olisi niin ihanaa vielä viettää hetki kanssasi.

Olimme ovella.Ja mieleeni pyörähti ajatus hyvän yön halauksesta.Mutta mietin etten kehtaisi melkeimpä vento vierasta vain halata.Olit jo lähdössä,kunnes huusin vielä nimeäsi ja käännyin.Sanoin että minulla olisi vielä yksi juttu.Ja ryntäsin luoksesi ja halasin sinua kovin mutta silti hellästi.Halasit minua takasin hellästi ja lämpimällä tavallasi.Halatessani sinua kuiskasin vielä korvaasi hellästi pitäväni sinusta oikein paljon.Sitten lähdin ystäväni perään sisälle ja huusin vielä hyvät yöt.

Jäit seisomaan paikallesi ja katsoit perääni.En voinut enää katsoa sinua.Jatkoin vain matkaa.
Illalla menin hymyssäsuin nukkumaan ja aamulla taas heräsin onnellisena.
Tämän illan jälkeen olen vain meittinyt sinua ja tätä iltaa.Pidän sinusta edelleen hyvin paljon.Ihastelen.Ja silti ujostelen kovasti.Tykkään sinusta silti.

Kuinka joku voikaan rakastaa niin paljon että antaa kaiken anteeksi.Olit jotain aivan liian ihanaa ja hyvää minulle.
Ärsytin.Huusin.Itkin.Vihasin.Rakastin.Petin ja satutin.
Kaiken sen sä annoit mulle anteeksi.Ja miksi?Vain siks koska rakastit mua niin.Rakastin myös.Mutten voinut elää enää kanssasi miettien kokoajan mitä menin tekemään.Mitä tein ja miksi.Oliko se muka sen arvoista.Ei ollut.Ei todellakaan.Kadun.Kadun aina vaan sitä kuinka satutin sua.

Itkit hetken.Rauhotuit.Otit mua kädestä ja halasit lämpimästi.Sanoit ettet haluisi mua koskaan menettää.Sanoin samoin ja halasin sua uudestaan.Tää hellä syleily sai mut taas tuntemaan sen kivun.Sen kamalan tunteen joka mua viiltää aina kun ajattelen kuinka julma olinkaan.Otit asian rauhassa ja sanoit et haluut miettii pari päivää.

Pari päivää kului sillä et makasin sängyssäin vain itkien.Välillä yritin keksiä tekemistä ja lähdin ulos kävelylle.Kävelin ja kävelin vain.Välillä mieleeni juolahti ajatus tulla käymään.Mutta sain taottua päähäni etten saa tulla häiritsemään sinua.Halusit olla rauhassa pari päivää.Ja ne mä suon sulle.Halusin vaan niin kovasti pitää sut.Tuntui et mun elämä loppuu jos menetän sut.En voinu sallii sitä.Mietin vaan et jos se nyt tapahtuu ni en voi siitä muuta syyttää kun itteäni.Päivät lipui vaan eteenpäin.Nää pari päivää tuntu niiin pitkiltä.Ettei oo aikoihin tullu aika näin pitkäks.Senkin ajan mä vaan ajattelin sua ja meitä.Ja miten meiän nyt käy.

Menee pari päivää ja alan panikoida.Kello lyö yhdeksän illalla etkä ole vieläkän ottanut yhteyttä.Otan puhelimen käteeni ja menen sängylleni makuulle.Odotan ja odotan.Kunnes puhelin soi.Panikoin.Ja vastaan hätiköidysti.Se olet sinä.Pyydät luoksesi enkä kerkeä edes vastaamaan kun jo lasket luurisi alas.Hätäännyn ja lähden samalla sekunnilla ssäntäämään luoksesi.Soitan ovikelloa ja halaat minua heti ovella.Menemme suoraan huoneesi sohvalle istumaan.Istut aivan kiinni minuun ja otat kädestäni kiinni.Istumme hetken hiljaa kunnes aloitat "Kuule,hmm,tää on vaikee juttu..." ja kerrot kuinka rakastat mua ja haluut olla mun kanssa.Etkä haluu menettää mua ja meiän yhteisiä ihania hetkiä.Mä vaan kuuntelen ja nyökyttelen.Lopulta sä kerrot haluavas jatkaa mun kanssa.Mut mun on ansaittava sun luottamus takasin.

Meen ihan sanattomaks.Ja kun saan sanan kakistettua ulos.Pyydän sua toistamaan mitä olit juuri sanonut.Ja mä olin kuullu oikein.Sä sanoit haluavas jatkaa mun kanssa.Hyppisin ilosta sun kaulaan ja kyyneleet valu pitkin mun poskia.Olin niin onnellinen.Lupasin yrittää parhaani saadakseni sun luottamuksen taas.Olin ihan liian onnellinen taas.Suutelin sua innoissani ja istuin jälleen lämpimään syleilyysi ja pyysin sua olemaan mun kanssa ikuisesti.

Meni päiviä.Ja päiviä.Ja mieleeni alkoi tulla ajatuksia.Mietin,kuinka mä voin elää näin.Oon ollu kamala,ja satuttanu sua ihan liikaa.Ja sä ot vaan niin ihana et annat kaiken vaan anteeks.Miten mä voin ees kuvitella eläväni sun kanssas ku oot jotain aivan liian kilttiä mulle.En voi.En vaan voi.Nää oli mun ajatukset ennen kun soitin sulle ja itkin puhelimessa selittäessäni sulle.Sä ymmärsit.Ja sanoit et jutellaan parin päivän päästä ku oon saanu ajatuksiani vähän selvitettyy.

Pari päivää kulu taas.Ja olin edellen samaa mieltä.En vaan voinu enää elää näin.Sanoin ettei tää voi jatkuu näin.Lohdutit vaan sanoen et meil on nyt vaikeeta mut kyl me pärjätään.Kuuntelin sua.Mutten voinut hyväksyy sitä.Tulin sun luokses,halasin itkien sun olkaa vasten.Ja sanoin.Tän on loputtava.Mä en voi elää sun kanssa ku oot niin ihana ja kiltti mulle.En voi enää.Tää on kamalaa.Mul on niin huono omatunto siitä mitä mä sulle oon tehny.

Säkin liikutuit.Huomasit mun olevan tosissani.Ja kyynel valui silmästäs.Sä itkit.Itkettiin molemmat yhdessä.En voinut enää olla kauaa sun luonas.Mun oli pakko lähteä etten satuta sua enää enempää.Lähdin pois.Juoksit rapput alas itkien.Juoksin ja juoksin.Juoksin kotiin saakka.Ja itkin vaan.En anteeksi voi ikinä itselleni antaa.Kamala oon.

Toivon sun toipuvan.Toivon sun löytävän jotain itses arvoista.Jotain arvokkaampaa kuin mitä mä olin.Rakastan sua edelleen.

Oli päivä.Oli kaunis, lämmin päivä.Istuimme jalkapallokentän laidalla olevassa puisessa katsomossa.Katselimme pieniä lapsia juoksentelemassa pallon perässä kentän laidasta laitaan.Kello oli vielä vähän ja suunnitelmamme oli viettää koko ilta yhdessä.Alkoi tulla tylsää ja aika lipui hitaasti eteenpäin.Lopulta oli niin tylsää ettemme jaksaneet enää istua vain hiljaa paikoillaan vaan jutustelimme hetken,ja lähdimme kävelemään kohti uimarantaa.Ranta oli tyhjä ja hiljainen.Vain veden pieni soliseva liplatus kuului puheemme seasta.Istuimme rannalla monta tuntia ja sulkeuduimme omaan maailmaamme.Oli vain me kaksi.Sinä ja minä.Ja meidän yhteinen ihana hetkemme.Sulkeuduin syleilyysi ja olin aivan hiljaa.Sanoit vielä muutaman lauseen ja lopetit puheen.Olimme molemmat aivan hiljaa ja nautimme olostamme yhdessä ja kuuntelimme meren kauniita ääniä.

Alkoi olla jo myöhä ja ehdotit kotiin lähtöä.En halunnut mennä minnekkään.Se oli se hetki elämästä jonka toivoo kestävän ikuisesti.Mahdotonta se tietysti oli.Istuimme vielä hetken vieretysten vielä hieman lämpimällä kalliolla,kunnes ohi kaahaa joukko mopopoikia ja harmistun.Mietin miksei tämä hetki voinut olla vain meidän.Ei sellaista ole.Joku on aina joka sen särkee.Sen onnellisen hetken jota ei toivo rikkovan.

Halasit minua vielä lämpimästi,ja lähdimme kävelemään kohti kotia.Toivoin sen joskus olevan yhteinen kotimme jonne yhdessä astelisimme.Olit jo tarpeeksi varttunut,ja muuttanut pois kotoa äidin syleilystä.Asuit yksin.Yksin tyhjässä selvästi miehen sisustamassa asunnossa.Ei mattoa.Ei peiliä.Ei edes astiakaappia.Toivoin pääseväni joskus sisustamaan yhteistä kotiamme.

Uneksin aivan liikaa.Elin suurta unelmaani juuri sillä hetkellä kuin se tapahtui.Kuvioon liittyi myös toinen tyttö.Tyttö jota olit sanonut rakastavasi.Et koskaan sanonut minulle niin.Mieleni teki kovasti sanoa sinulle ne kaksi sanaa,mutten uskaltanut.Pelkäsin sinun pelästyvän.Kuintenkin tunsiin niin sinua kohtaan.Ja sinä tunsit niin myös.Mutta toista tyttöä kohtaan.Ihmettelin tyttöä joka istui ovesi alla ja itki.Ajattelin hänen eksyneen.Mutta juuri oikeaan paikkaan olikin tullut tuo tyttö.Väärän aikaan tosin vain.Ajankohta ei sopinut suunnitelmiini lainkaan.Tuo tyttö ei ollut suunnitelmassani mukana ollenkaan.

Juoksin hänen luokseen ja lohdutit.Hän halasi sinua.Ja kuulin vain sanat "oi kulta" kunnes pillahdin itkuun ja itkin vain juostessani kotiin.Kotona menin suoraan huoneeseeni.Makasin sängylläni monta tuntia yöstä vain itkien.Itkin vielä monta päivää jälkeenkin.En uskonut tämän tapahtuvan.En ikinä.Odotin soittoasi.Kenties anteeksipyyntöä.Mutta kului viikko enkä kuullut sinusta mitään.

Kunnes eräs päivä.Makasin vain sängylläni ja mietin miksi juuri minulle kävi näin.Kunnes puhelin soi.Arvasin sen olevan sinä.Enkä uskaltanut vastata.Olit juuri jättämässä viestiä vastaajaani kunnes uskaltauduin vastaamaan.Vastasin aralla ja surullisella äänellä.Pyysit vain anteeksi ja kerroit ettet tarkoittanut mitään pahaa.Pillahdin uudestaan itkuun enkä enää sanonut sanaakaan.Suljin vain luurin ja kömmin takaisin sängylleni itkemään.

Muutaman päivän päästä näin sinut yhdessä uuden tyttösi kanssa kaupassa.Piilouduin hyllyn taa piiloon.Enkä edes tervehtinyt.En voinut.Pelkäsin pillahtavani itkuun taas.Ja mietin taas.Miksi teit tämän juuri minulle.Miksi minä joudun taas kärsimään.

Miljoonia kysymyksiä pyöri mielessäni vielä kotimatkallakin.Enkä tiennyt yhteenkään vastausta.Mietin vain.Ilman minkäänlaisia tuloksia.Näin jatkoin vielä kuukauden päivät kunnes uskalsin jo poistua kotoa ilman pelkoa itkusta.Elämäni ei ollut kovin helppoa muutamiin kuukausiin tapahtuman jälkeen.Suren vieläkin.Rakastan sua niin.

Sä juttelet vaan kaiken oleellisen.Etkä huomaakkaan kuinka tylsistyn ja alan vajota omiin ajatuksiini.Huomatessasi, et tiedä enää mitä tehdä.Et halua keskeyttää unelmaani kun näytän uneksivani jostain ihanasta ja läheisestä.Uneksin sinusta,muttet vain tiedä sitä.Katselet hetken,enkä havahdukkaan.Lähdet pois, sanomatta sanaakaan.Huomaan enää vain vilauksen punaisesta paidastasi ja katoat kulman taa.En enää ehdi sanomaan "pysähdy" kun olet jo kaukana,jossain jonne en näe.Et siis tiedä kuinka jäin sinua kaipaamaan ja sinusta kovasti uneksimaan.Olen yksin,aivan yksin,enkä tiedä mitä tehdä.Lähteäkkö perään?Vai odottaa sinun tulevan takaisin?Molemmat vaihtoehdot tuntuvat huonoilta.En halua roikkua perässäsi,mutten halua sinun hylkäävän.

Ilta alkaa hämärtyä ja lähden kävelemään kohti kotia masentuneena ja mietiskellen mitä teet ja missä olet.Oletko kenties löytänyt jo uutta seuraa?Etkä viihdykkään enää minun seurassani?Masennun aina vain enemmän ja enemmän.Jatkan vain kävelyä ja yritän selvittää ajatuksiani ja saada jotain mukavaa ajateltavaa.Ajatukseni siirtyi kyllä,muttei sinusta pois,ei millään,ei ikinä,ajattelen sinua aina vain.Alan jo lähestyä kotiovea ja ajatukseni harhailevat taas.Mietin,en halua mennä kotiin.Kello on jo paljon,mutta en halua nukkua.En halua päätyä sänkyyni yksin,ilman sinua.En halua maata sängyssäni ajatellen vain sinua ja tekemisiäsi.Haluan sinut vain viereeni ja puhuvan kauniisti.Selvitän ajatukseni ja menen sisään.Tervehdin kotiväkeä ja menen suoraan nukkumaan.Makaan sängyssä vain ja ajattelen sinua,kunnes,menee minuutti tai kaksi ja huomaan nukkuvani.

Aamulla taas herään enkä muistelekkaan eilistä päivää.En muista kuinka masentunut olin.Elän vain nykyhetkeä ja hymyilen.Kirjoittelen päivänmittaa ajatuksiani paperille.Ja ne ovat kauniita,positiivisia ajatuksia.Kunnes puhelin soi ja nään nimesi puhelimen ruudussa.Menen paniikkiin enkä uskalla vastata.Katson puhelinta ja mietin mitä sanoa.Katson vielä hetken ja vastaan.Pyydät minua ulos kanssasi.Hymy leviää kasvoilleni ja olen jälleen iloinen ajatellessani sinua.Sanon tulevani heti paikkaan jossa tapasimme eilenkin.Olin hieman ennen sinua paikalla,ja istuin kalliolla mietiskellen sinua,ja meitä.Olen jälleen hyvin iloinen.Kunnes huomaan sinun istuvan aivan viereeni ja pitäen minua kädestä.Olen vain onnellinen.Muuta en sillä hetkellä mieti.

Muutama tunti on kulunut.Ja edelleen istumme siinä samaisella kalliolla ja juttelemme ja nauramme.Olen vihdoin saanut jotain mitä olen kauan toivonut.Viettää aikaa kanssasi,ihan vain kaksin.Ei ketään häiritsemässä.Ei ketään joka katsoisi ja kyselisi tyhmiä.Vain me,sinä ja minä.Se taisi olla ensiaskel rakkauteeni sinua kohtaan.Vietimme loppuillan vain istuskellen ja jutellen.Se oli jotain mitä olin jo kauan halunnut.Vihdoin sain sen.

Alkoi olla myöhä ja oli aika mennä kotiin.Sinä saatoit minut aivan ovelleni asti.Olin onneissani.Vielä illan päätteeksi sain sinulta ihanan lämpimän halauksen ja olin hyvillä mielin menossa nukkumaan.Menin heti sänkyyn ja nukahdin melkein heti,ajatellen sinua.Tämä on sitä jotain mitä jo kauan olen halunnut.Haaveistani tuli vihdoin totta.