Viikonloppuna koettiin paljon surua. Tapahtui jotain kamalaa, väistämätöntä ja peruuttamatonta.
Ei sitä jotenkin ole vielä edes sisäistäny kunnolla.
Saman vkonlopun aikana kuitenkin tapahtui myös jotain todella jännittävää. Lopultakin minun unelmani saa tilaa toteutua. Se vie paljon aikaa, rahaa ja hermoja, mutta siitä selvitään. Kenties jo ensi kevääseen mennessä suuret järjestelyt on toteutettu ja voimme elää unelmaelämäämme, YHDESSÄ.<3
Elämä on kummallinen, jaksamista kaikille.