Miten ihmistä voi vituttaa näin saatanasti koko ajan.. Hirveä angsti päällänsä. Kerpele. Mikään ei jaksais kiinnostaa.. Ääh! Mie tuun hulluksi!
Kotonaki ollessa olen joko ylipirteä tai sit helvetin vittuuntunut. Pitäs varmaan lähteä jonneki rauhoittumaan tms. Ahdistus! Kun ei jaksais aina tapella kaikkien kans kaikesta ja tuntea sitten taas huonoa omaatuntoa siitä että on helvetin ääliö ihminen. Ei siinä mitään jos olotila olis muutaman päivän mittainen, mutta kun tämä on taas jatkunut uuden vuoden aatosta lähtien. Helvetti.. Mie kiroilen liikaa. Anteeksi.
Anteeksi. Siinä on muuten hassu sana. Kuinka paljon ihminen voi oikeastaan sanoa tarkoittamatta sitä edes. Hyvin paljon. Kuinka paljon voi toista satuttaa olemalla välinpitämätön. Hyvin paljon. Kuinka paljon voi tuntea tuntematta kuitenkaan yhtään mitään. Hyvin paljon. Taidan tarvita selkäsaunan (ihan kirjaimellisesti) saadakseni ajatukset taas juoksemaan selkeästi ja huomatakseni että on ihmisiä, joilla on asiat vielä huonommin.
Miksi ihmisen pitää tunkea ylisuuri nokkansa toisten asioihin, vain huomatakseen että on pahentanut tilannetta. Ja sitten vielä miettiä ja pohtia että miksi miksi miksi miksi. Helvetti. Mieleni tekisi vetää viikon ränni, mutta kun tiedän ettei se auta mitään niin jo kuvitelmatkin saavat sen tuntumaan huonolta idealta. Ja mikä morkkis se sen jälkeen olisi. Nytkin jo tarpeeksi, vaikka se ei johdu muusta kuin minun ajatuksistani, kuvitelmistani, mietteistäni.
Jospa tämä tästä alkaisi taas helpottaa. Toivottavasti. Hyvää yötä.