Sunnuntai, taasen.
Mikäpä sen kettumaisempaa.
Enkä mie tänäänkään onnistunut lähtemään kotoa ilman hirmuista kiirettä. Tajusin nimittäin 10min. ennen lähtöä, että kokkipuku oli silittämättä. Eihän siinä, helvetinmoisella vauhdilla sen sitten "silitin". Ei se kyllä kovin silitetyn näköinen ole. Puhumattakaan essusta. Ja hukkasin etuliinani, en todellakaan tiedä, missä se on. Mutta onneksi niitä on kaksi.
Mitäs... selviydyin kuitenkin kunnialla linkkiin. Hieman vastahakoisesti tosin, koska en kovin innokkaasti koskaan Jyväskylään lähde. Mutta hilpeästi Jypistä kyllä aina perjantaisin häivytään. Eipä auttanut tänäänkään valitukset, koivet kohti Kortepohjaa ja täälläpä sitä taas ollaan. Ja huomenna taas heti aamusta, klo.08.00 kokkipuku päälle ja keittiöön! JEI!
Miten ne ihmiset uskaltavatkin päästää pienen tarjoilijan-alun keittiöön? En ymmärrä. Itseni mielestä en ole tähän mennessä saanut aikaan muuta, kuin tuhoa. Enkä edelleenkään osaa kasata astianpesukonetta, vaikka tässä ollaan oltu keittiöllä iät ja ajat. Mutta noh, eihän tässä keittiöjaksossa vielä mitään, mutta voi tohveli sitten, kun pitää mennä keittiö-toppiin.
Priimuksen kokit repivät päänsä irti jo ensimmäisen viikon jälkeen, ku mie siellä olen hieman säätänyt asioita. Keittiö saa yllättäen täysin uuden ilmeen: Kaaoksen.
Jotenkin kovasti kaipaan taas sali-toppia. Siellä olin sentään elementissäni... Vaikka välillä tulikin tehtyä kaikenmaailman pikkuvirheitä, mutta virheethän ovat inhimillisiä. :)
Eipä kai tässä muuta, hyvää viikkoa kaikille ja jäädään taasen odottamaan perjantaita!