Kauas on tultu siitä,
Mihin piti tän tien johtaa.
Se kaikki, minkä varaan me laskettiin,
Siruina jalkojen alla.
On jotain, mitä tekisin toisin,
Jos voisin palata alkuun,
Mut pidinkö mä kiinni liian tiukasti
Vai enkö tarpeeksi?
Enemmän kuin mitään mä tahdon filmin tän kelata alkuun.
Tahdon sitä, vaikken mä siihen pystykään.
Jotenkin on helpompi uskoo kohtaloon, et näin pitikin käydä,
Kuin hyväksyy, et meistä ei ollut enempään.
Matkalla oppii paljon,
Etenkin itsestään.
Mä huomaan nyt mun virheitä monta,
Ne näyttää niin itsestään selviltä.
Mut jos olisit ees puhunut kerran oikeesti
Ja katsonut silmiin
Ja antanut mun nähdä sun tunteet kaikessaan,
Se ois ollut paljon.
Mä luulen että väärin teen
Mutten oppinut oo koskaan luopumaan
Se on liian vaikeaa
Ymmärrän jo niitä jotka tästä on itsensä löytäneet
Mitä säännöilleni teen?
Voinko puhua suoraan?
Vai kuuluuko mun teeskennellä?
Sanoa, että on hauskaa,
Vaikka kaikki menee päin persettä?
Kaikki kertoo kuin kauniilta
tää kaikki näyttää niiden silmissä
Miten meil on pelkkää yhteistä
eihän me koskaan edes riidellä
Mä tiedän mitä sä tahdot ja ymmärrän sen
joskus minäkin toivoin sitä samaa
En osaa näyttää mikä oikein on korvannut sen
tai saati sitten että sanoisin sanallakaan
Mikä mua kaivertaa
Helpompi nieleskellä on vertaan, kuin toisen haavaa vuodattaa
Jos tässä jonkun täytyy kärsii, mä teen sen kyllä sun puolesta
Ei sais kokeiluu kieltää kerta ei johda minnekkään
vaikka sä kyllä muistat lupaukset joista luistat
yhteen hetkeen sä heität pottiin kaiken muun
Mä tiedän sen kyllä, et yksinkin pärjään
mut miten ketjut nää katkaistaan
Oon miettiny sua usein, mut en oo saanut soitettua
Kaiuttimen päältä sentään saanut pois sen kuvan.
Illalla kun valot sammuu ja makaat sängylläs käännät kylkee, yöpöydält nappaat kännykkäs.
Luet läpi vanhat viestit, jotka sul on silmillä, mut jätät vieläkin vastaamatta omatunnon nimissä.
Keräät itses mut uskallatko nousta enään, kun pitäis toimii varovasti ettei loukkaa ketään tai varsinkaan ittee, ettei tarvii taas itkee.
Et kuinka tuli tehtyy taas niin karmivat virheet, jeah.
Mä, paraskin puhumaan jotenkin ajatuksis palasin takaisin suhun taas.
Tästä alkaa se mihin kaikki loppuu
Mihin kaikki päättyy ja mihin kaikki sortuu
Tää on se kipu sisäl mikä pistää ajatteleen
Ajan mateleen ja taas vaan vilistään sanat eteen
Sanat jotka pääni sisällä nyt pyörii
Jotka valvottaa taas mua koko läpi yön sit
Pistää muisteleen miks luotasi sä mut pois työnsit
Ja Vihdoin viimein onnelisuuden mä myönsin
Nyt on se hetki kun vene satamaan rantautuu
On vaan pakko vain elämän armoille antautuu
Mun tuskan kyyneleni vettä pitkin kantautuu
Ja muistelen niit kyyneleitä vielä sit ku vanhaks tuun
Kaikki muistot virtaa pelottavan kaukana
Ystävätkin kaiken vanhan kehottaa vaan haudata
Mut en mä pysty enkä mä haluu
Ei kukaan kysy eikä pysty tätä tajuun
Tää tulee loppuun niinkun kaikki aikanaan
Ei mikään kestä ikuisesti mut en sure ainakaan
Vanhat haavat paikataan vielä joskus pysyvästi
Mut nyt on aika lopettaa siks jätän nyt hyvästit
Tää tulee loppuun niinkun kaikki aikanaan
Kaikki muistot sust vielä kauas haudataan
Mut kun näen sut ja sä katsot kysyvästi
En ikinä pystykkään sanomaan hyvästi
Kaikki alko hyvin mut sit se piti jättää
Se kehen luottaa selkänsä kääntää
En haluu miettii en vaan pysty vittu enää
Yksin oikeestaan olikin helpompi elää
Mä kaipasin välil ja kaipaan edelleen
Pakko päästä yli ja teen sen hymyillen
Tie kääntykin auringosta sateeseen
Mut sade loppu en palaa enää menneeseen
Must tulee vielä ehkä onnellinen yksin
Mut se en ollu mä joka kaiken tän tyri
Ei se ollu helppoo ja mä kaiken sen nielin
Uskoin sua sä vaa aina säälissä kierit
Vuodan verta enkä saa sitä päättyyn
Sydän kivee ja verikin jo jäätyy
Muistot tappaa sisäisest aina kun painan pään tyynyyn
Ainoo mikä enää vallitsee on kylmyys
Vaikkei enää yhes olla se ei meinaa etten välitä
Rakkautta tulee ja rakkautta menee
En mä ketään haluu satuttaa mut niin se vaan menee
Täst on mun mielest ihan turha enää jauhaa
sä satutit mua ja se paska kesti kauan
En pysty nauraan enkä edes halua
Mä kostan viel sillon sua ei varmaa naurata
Viilsit mun haavoja tuhosit sisältä
Jätit ulos sateeseen ja lähdit itse menemään
Työnsit miekan suoraan läpi mun sydämestä
Kiitti näist arvist ja monist kyynelistä..
