tuulisella aukealla.
Hiljaisuuden rikkoo vain kaukaa kuuluva liikenteen ääni.
Luon katseen alaspäin.
Sisimpäni valtaa uusi, mutta silti niin tuttu tunne.
Kaipuu.
Kaipuu, sana, joka saa täyden uuden merkityksen
seistessäni tässä:
Piian haudalla.
Sisälläni velloo tunteita laidasta laitaan.
Rakkaudesta iloon, muistellessani kauniita kasvojasi.
Surusta vihaan, miettiessäni tämän tarkoitusta.
Miksi jätit meidät?
Eikö taivaassa ollut tarpeeksi kauniita
Suojelusenkeleitä?
Hiljaa kuiskaan lupauksen:
Vielä me Piia tavataan
