Heh, pitkästä aikaa mukava tunnepurkaus jota on pakko purkaa tänne ku ei muualle voi tai kellekkään muulle.. lukekoot ne, joita oikeesti kiinnostaa. No, mukava viikko ollu, joka päivä töissä, aikane herätys ymsys, tosin oli kyllä yllättävän mukavaa ollu, rentoo ja ollu tekemistä jota osaa.. ei tarvinnu olla kokoaikaa paineessa et jos ei osaa jotain. Kiitos isoveljeni Eetulle, että sain olla viikon töissä ja mukavasti sain rahaakin :) Koululla ei tietystikkää oo ollu iha nii rentoo, koko syksy ollu välillä yhtä helvettiä ku luokkalaiset osaa välillä olla yllättävän vittumaisia, ja tietysti ku jotuuu kämpällä olemaa illat yksin nii ei sekää kovin ihanaa oo, illat istuu koneella ja datailla ja miettii asioita. Tähänmennessä, moni varmasti tietää, oon ollu aikasempaa iloisempi, eli mun masennus on ollu vähä parempaan suuntaan ollu.. nyt kyllä viimeviikkoina ollu joku juttu, minkä takia ei elämä meinaa maistua. harva tietää, millainen fiiilis mulla on tosissaan ollu.. Joitaki päiviä tietysti on ollu että todellakin on ollu hyvä olla mutta joskus oon tekopirtee ja en näytä mitä todella tunnen.. Se, mikä laukasee tän pahan olon tunteen, on se mikä aiheutuu mun perheestä ja siitä, etten jaksa enää.. En haluu kenellekkää mitään pahaa mutta tuntuu että satutan vaa kaikkia sitä mitä enemmän yritän olla satuttamatta, en haluu suojella itteeni vaa teitä muita. Jopa ensimmäisiä kertoja pitkään aikaan tuli mieleen, että vois lopettaa koulun.. Kuten mukavat psykiatrit sano, masennus uusiutuu ja mulla on tapahtumassa näköjään näin.. Tekis mieli kokoajan vaa itkee, huutaa, hakata seinää mutta ei, mä en oikeesti enää meinaa keksii minkäälaista ratkasua.. mä en tiiä, mitä mä haluun elämältä. en tiiä mitä muut vaatii musta, oon tämmöne mikä oon, en oikeesti voi mittään sille. periaattenahan mulla on ollu se et jos mua ei joku pysty tällässenä hyväksyy nii sitte on voi voi, en rupee muuttumaan.. tämä periaate pysyy kokoajan mutta alkaa tuntuu jotenkin harvinaisen turhalta tää elämä ku teen kokoajan jotai virheitä, teen kaikkee paskaa mistä saan lisää paskaa niskaan ja ongelmia enemmän ja enemmän.. Noh, ehkä mä jatkan tätä mukavaa elämää all alone, with all this pain inside of me..
Eikä tämä tunne taida vielä hävitä
pitkään aikaan, tuskin ikinä koskaan
kaikki kyyneleet ovat jo eksyneet tuskaan
