IRC-Galleria

Angstmöks.

En mene enää kouluun. Paitsi ehkä englannintunneille. Ja ruokailuun.......
Tänään ois omute, mutten halua mennä sinnekään. En vain jaksa. Maanantaina Moiskalle käväisemään, mutta olen siellä vain yhden yön. Perjantaina pitäisi iskän tulla käväisemään täällä reksin luona jne ja minun pitäisi soittaa sille psykiatrille. Sain tekstiviestin, että huomenna terkkarille klo 11, mitäköhän minä nytkin olen tehnyt...

Ja pinna on niin vitun kireänä ettei jaksa enää yhtään mitään. Suutuin Pandallekin ihan tyhjästä, mutta yritin pyytää anteeksi. Vastausta ei vielä ole tullut. Pitää oppia olemaan kiintymättä kehenkään niin paljoa että sille voisi suuttua. Yhtään läheisemmistä ihmissuhteista tuntuu olevan vain haittaa. Pitää ruveta satanistiksi.

Ei, en vedä ranteita auki (vaikka lähellä on), sillä se on täysin turhaa. Kuiviin vuotaminen on varsin epämiellyttävää, ja mitä suurimmalla todennäköisyydellä et kuole, kätesi vain menettävät toimintakykynsä mikäli olet sählännyt jänteet poikki. Ehdotan kaulan asettamista junakiskolle kun juna tulee sataaviittäkymppiä kohti tai itsensä ampumista päähän (ase suuhun että se varmasti pysyy paikoillaan). Tehokasta, et toivon mukaan jää kitumaan ja kohtalaisen helppoakin. Tosin aseen saaminen voi olla ongelma, mutta junia löytyy lähes joka paikasta. *Asiaan perehtynyt*

Ja olen liian hyvä valehtelemaan. Sitä paitsi, ei kukaan siedä kuunnella itsekkään, epäempaattisen marttyyrin valittamista siitä kuinka elämä on paskaa ja kaikki muka olisivat niin epäreiluja minua kohtaan vaikka itse olen epäreilu muita kohtaan. Eikä kukaan usko, että minulla asiat voisi olla huonosti, tai että ottaisin mitään vakavasti, ei minusta vain ole siihen ja bla. Jos yrittäisin hirttäytyä hissiin, voisiko joku silloin kuunnella? Tai jos niittaisin rintaani lapun "Anteeksi." ja keittiöveitsi kurkkuun keskellä kolmannen kerroksen käytävää? Jos joku kysyisi siitä "Anteeksi."-lapusta, vastaisin että pyysin anteeksi niiltä siivoojilta joille tuli lisätyötä kun joutuvat luuttuamaan verilammikoita. Ja sitten kuolisin.

En minä kuitenkaan uskalla tappaa itseäni, olen joko liian pelkuri tai liian vastuuntuntoinen. Sitten kun perhe on haudassa, voin rauhassa tehdä sen.