Astut viimeiseen kuoppaan,
vierelläs muut jotka karkasivat,
koskaan et tahtonut tappaa,
näyttää haavaa, joka kaikesta jäi.
maasta syntynyt taas maaksi muuttuu,
kun hiljaa pyörii äiti maa,
vaikeaa lastansa kuljettaa.
maa yksin voi lohduttaa,
maa jäljet hautaa,
maa peittää tuskaa,
kaipaa et sankarinauhaa,
sankarihautaan,
sankarittomaan.