Seison ihmisten keskellä, tuntuu kuin olisin alasti. Tuijotukset ovat kuin nuolia jotka yksitellen lävistävät kehoani, polttaen, kirvälteän ja huokuen vihaa.
Jokainen Olotila on vain tuskaa, nukkuessani Näen vain murheita, murhaa ja yksinäisyyttä.
Vaihdan asentoa ja Tunnen kuinka kehoni valittaa.
En kuulu minnekkään, En tunne edes mitään. Kuka sanoi että jokaiselle on joku..
Tuntoaistini on turtunut Kuin jää olisi Peittänyt sydämmeni Ja sulkenut sen Pimeään, Odottaen että joku tulee ja saa minut tuntemaan suuria tunteita sulattaen jään.
Mutta Nyt vielä olen yksin kuoressani, ihan yksin.
Kaipaan sinua joka minut elvyttää!!!!