IRC-Galleria

Yöllä, kun istun vieressäsi laitumella voin kuulla kuun laulavan.
Se hyräilee omaa surullista lauluaan.
Tamma,
kuun hopeiset silmät heijastuvat ruskean karvasi peililtä.
Huomaatko, tammani, kuinka kuu kaipaa?
(yksin)
keskellä taivaansinistä tyhjyyttä korkeimman kuusen latvassa.
Tämä hetki on elokuun taikaa.
(varjot)
hohtavan häntäsi heilahdus, syvien silmiesi salainen uni.
Tunnetko sen
(hiljaisuus)
ympärillämme, tuon sävelmän, jota yö laulaa
(meille)
mustalla äänellään? olemme
(yön lapset)
osa laulua, loppukesän hämärän laidassa,
(yhdessä)
osa yön kutomaa taikaa. Vaan aamu tulee,
(aurinko)
pirstoen yön kasvot sirpaleiksi,
rikkoen taian kuin kivi järven pinnan.