IRC-Galleria

Miksi suolahtelaiset asuvat SuolahdeSSA, mutta minä KorpilahdeLLA?

Jos voisin ajaa Norjan läpi ilman korttia
Jos voisin nukkua ovet auki, herätä satamasta
Jos voisin joskus olla niin kuin hän

Nauraisin kirjoille, jotka kuuluu osata ulkoa
Katsoisin järven selkää ilman kynää ja paperia
Huutelisin puunlatvasta, hävittäisin palkkani

Joisin viskin ja nousisin portaissa käsilleni
Teille ylpeilisin mustelmillani.

Jos voisin istua illan sanomatta sanaakaan
Jos voisin lyödä niitä jotka kiusaavat pienempiään.

Tuntisin sateen ja raudan
Aamuisin parvekkeella.

Jos voisin joskus olla niinkuin hän.

Yksityisyys on katoavaista. Viikot asun tiiviissä opiskelijakommuunissa. Kun käännän katseeni iltaisin maatessani sängyssä, nään kämppikseni loikoilevan huoneen toisella puolella. Datatessani pöydän omassa päädyssäni, aivan vieressäni viettää henkilö samanlaista hurmiota bittimaailmassaan. Ikkuna paljastaa, kuinka ihmisiä on kaikkialla, mistä niitä oikein sikiää.

Tulen kotiin viikonlopuksi. Sänkyni on vaihtanut mystisesti paikkaa huoneestani keittiöön, missä perheeni viettää huomattavan paljon aikaa ympäri vuorokauden.


Ilmaa ei riitä hengitettäväksi meille kaikille.

Sannan Sims synnytti tänään! Annoimme potralle pojalle nimeksi Edward, voi tätä onnellisen perhetapahtuman huumaa \o


Sillä välin Kela jättää heitteille opiston laskujen erääntyessä pöydällä kirjakasojen alla, kursseille ei pääse tai niitä ei vaihtoehtoisesti järjestetä ja tulevaisuus kaatuu muutenkin irvokkaasti niskaan.

Porukka raahautui tänään aamiaiselle harvinaisen raikkaina eilisen Tähkä-illan jälkeen. En uskalla katsastaa eilen epätasapainoon horjahtaneen taloudellisen tilanteeni todellista laitaa, varsinkin, kun sain juuri kaksi kolme numeroista laskua opistolta, jotka erääntyvät toistaiseksi tuossa pöydällä... Lähettäisivätpä ne saamarin ruotsalaiset pian loput palkastani. Mutta oujee, mahduin vielä mukaan erityispedakogiikan ryhmään :)

Korpilahti sai vaihtelua muuten niin ikuiseen rauhaansa, kun joukko Alkio-opistolaisia aiheutti yleistä paheennusta ja hämminkiä juoksentelemalla pitkin keskustaa linjoittain toisiinsa yhteen sidottuina. (Kainaloiden vahaus maksaa täällä muuten 25 euroa, jos jotakuta sattuu kiinnostamaan pieni trimmaus.) Tukkihumala sai vuorotaan opettajien lääkintäjoukot liikkeille jo ennen ensimmäistä Tähkä-iltaa kaatuilevia oppilaita paikatessa. Siirtymärituaalin virkaa toimittava salkkarimarathon odottaa ennen seutukunnan ainoaan kantakapakkaan siirtymistä, Korpilahti kuittaa.

Tilanne aiemmin päivällä: Olen valmistautunut henkisesti siihen, etten pääse suorittamaan Academic Reading- kurssia onnettoman yoarvosanani vuoksi. Preppauskurssi auttaisi, mutta kun se menee päällekkäin psykologian perusopintojen kanssa, jotka muuten ovat edenneet jo suhteellisen pitkälle siinä vaiheessa, kun itse ehdin paikalle. Voi harmi, kurssikirjat ovat päässeet loppumaan koulun kirjastosta ja tiistaiksi annetaan tehtäväksi lukea pitkä pätkä kappaletta eteenpäin. Kappas, tekstihän on by the way tosiaan englanniksi. Hmm, eihän ensimmäinen tentti voi olla jo 14 päivä??!?! Breakdown.

Tilanne nyt: Muutama epätoivoinen sähköposti ryhmänohjaajalle, päätös vaihtaa psykologia erityispedakogiikkaan. Se onkin samalla järkevämpi vaihtoehto OKL:ään pyrkivälle. Vastaanotettu sähköposti englannin opettajalta, hän hyväksyykin epätoivoisen pyrkyrin sittenkin osaksi laumaansa. Muutama kurssi liikuntaa vielä tuohon sekaan, ja HOPS alkaa hahmottua. Lenkille raikkaaseen iltaan tyytyväisenä päätökseen. Sillä välin S luulee minun pyörivän huoneen pimennossa itsesäälin katalassa kourassa, mutta koska en löydykään vakiopaikaltani tietokoneen äärestä luulee päässäni napsahtaneen lopullisesti. Päivä saa kuitenkin onnellisen lopun palattuani selväjärkisempänä takaisin ja lopulta istumme molemmat tyytyväisinä omissa pikku bittimaailmoissamme.

Ihmettelin vain: Olenko tosiaan ollut täällä vasta kaksi kokonaista päivää? Tuntuu viikoilta, positiivisessä mielessä!

Korpilahti oli aivan yhtä askeettinen paikka kuin muistelin, mutta täällä on ihan kiva satama. Skeptiset odotuksemme huoneen nelilömäärästä osoittautuivat onneksi aiheettomiksi, ja pienellä muokkaamisella naisvankila alkaa muistuttaa jo etäisesti boheemia poikamiesboxia Brüno julisteineen vessan ovessa ja ankkateemalla koristelluine suihkuverhoineen. Ainoaksi ongelmaksi muodostunee yhteinen kirjoituspöytä, jolloin tulemme jakaamaan hyvin läheisesti kovinkin eriävän musiikkimakumme. Yksi battle syntyi jo, jonka seurauksena istua tapitin kuulokkeet päässä seuraavan vartin. Ikkunasta näkee suoraan viereisen talon ikkunoista sisään, oikea tirkistelijän paratiisi. Tai enemmänkin toisinpäin, sillä me olemme niitä joilla ei ole sälekaihtimia. Ruoka on taivaallista ja sitä syödään ilmeisesti koko ajan. Kaikki taitavat olla Hannoja tai Sannoja nimeltään, toistaiseksi vastaan ei ole ainakaan tullut ketään poikkeusta. Asuuko joku muu täällä B-talossa? Jos luet tämän, ilmoittaudu. Näemme kyllä valon kajastusta ikkunoista, mutta yksikään elävä sielu ei ole silmiemme alla astunut täältä ulos tai tullut sisään, joten alamme epäillä olevamme kerroksen ainoat. Minulla ei ole mitään käsitystä huomisen ohjelmasta, sain vain hyvän neuvon tarrautua heti aamusta linjanjohtajaani ja pyytää häntä käskemään minut jonnekin eteenpäin. Kohta koittanee ensimmäinen uneton yö Korpikuusen kannon alla, pahus kun meillä ei toisaan ole niitä sälekaihtimia ja verhotkin ovat haperoa luokkaa!

Onnistuihin se. Pakkaaminen siis. Huone näyttää niin kovin autiolta, aivan kuin täällä ei kukaan koskaan olisi asunutkaan. Äiti antaa tyttärelleen kolme Pienitalo preerialla henkistä lautasta ja Elovena pikahiutalepuuroa, näiden eväiden avulla lähtijän oletetaan pääsevän alkuun oman pikku maailmansa rakentamisessa. Jäähyväiset tälle synnyinkaupungilleni siis jää, kuten Maj Karma tunteen niin osuvasti laulussaan tiivisti:

Oi mikä ihana kaupunki
Täällä mä tajusin mikä mä oon
Oi mikä ihana kaupunki
Oli hakeuduttava hoitoon

Oi mikä ihana kaupunki
En palaa enää ikinä

Jäähyväiset tälle
synnyinkaupungilleni jää

Jäähyväiset tälle
synnyinkaupungilleni jää

Oi mikä ihana kaupunki
Kuin kukkarossa herran
Oi mikä ihana kaupunki
Sain turpaani vain kerran

Ooh mikä ihana muisto
tiilistä tehty puisto

Jäähyväiset tälle
synnyinkaupungilleni jää

Jäähyväiset tälle
synnyinkaupungilleni jää

Monta kuuluisuutta
Marilyn ja Robin Hood
En kaipaa mitään uutta
nuo kapakat kyllä kelpaa
Hienoine nimineen
Pian mä meen
Pian mä meen

Heitän kaljapullon jokeen
hukkuneiden juoppojen iloksi

Oi mikä ihana kaupunki
paratiisi tehtaan varjossa
Oi mikä ihana kaupunki
vanhat kaverit ei kutsu enää juhliinsa

Jäähyväiset tälle
synnyinkaupungilleni jää

Jäähyväiset tälle
synnyinkaupungilleni jää

Tämä matka on tehtävä yksin
tämä vaatii yksinäisyyttä
tai ehkä johdattavan muukalaisen
mun on käännettävä selkäni äidilleni
mun on surmattava isäni
mun on kiellettävä sisareni
veljet, rakkaimpani ja ystäväni
Kunnes löydän teidät taas
Syvemmin ja aidommin
Ja olen valmis palaamaan

Mistä saisin energiaa aloittaa pakkaamisen? S:n tuliaisiksi antama maailmankaikkeuden mauttomin viikinkihenkinen muki odottaa Brüno julisteen ja vessaan asennettavan discopallon kanssa päästäkseen esille karkottamaan mahdollisia vierailijoita. Vaatteet eivät vain siirry kaapista muuttolaatikoihin ja sängyn alla vallitsee edelleen iloinen anarkia lajittelemattomista tavaroista. Korpilahti City kutsuu jo sunnuntaista alkaen, joten jään odottelemaan pikaista inspiraatiota pakkaamisinnon suhteen.