IRC-Galleria

ensimmäistä vuotta lukiota näin kerran erään luokallani olevan pojan kävelevän kotiinsa koulun jälkeen. Hän oli Kalle.
Näytti siltä, että hän kantoi kaikkia oppikirjoja mukanaan. Ajattelin itsekseni: "Miksi kukaan kantaa kaikki kirjat kotiinsa perjantaipäivänä? "Taitaa olla varsinainen nynny."
Minulla itselläni oli paljon suunnitelmia viikonlopun varalle, pippaloita ja jalkapalloa kavereitten kanssa seuraavana päivänä. Niinpä kohautin olkapäitäni ja jatkoin matkaani. Hetken päästä näin, kuinka poikalauma juoksi Kallea kohti. He törmäsivät häneen tahallaan, sysäsivät kaikki hänen kirjansa maahan ja kampittivat hänet niin, että hän kaatui kuraan. Hänen silmälasinsa lensivät noin kolmen metrin päähän ruohikkoon. Hän nosti päänsä, ja hänen silmänsä olivat hirvittävän surulliset.
Sydämeeni koski. Juoksin Kallen luokse. Hän ryömi ympäriinsä Etsien lasejaan, kyynel silmissään. Ojentaessani hänelle hänen lasejaan sanoin: "Nuo ovat pölkkypäitä. Niille pitäisi antaa elinkautinen." Hän katsoi minuun ja sanoi "kiitos", hymyillen leveästi. Siitä hymystä paistoi todellinen kiitollisuus.
Autoin Kallea keräämään kirjat maasta ja kysyin, missä hän asui. Kävi ilmi, että hän asui lähellä minua, joten kysyin häneltä, miksen ollut nähnyt häntä niillä kulmilla aiemmin. Hän sanoi käyneensä yksityiskoulua ennen kuin tuli meidän luokallemme.
Ennen en ollut ollut missään tekemisissä yksityiskoulun oppilaan kanssa. Juttelimme koko kotimatkan ajan ja kannoin osan Kallen kirjoista. Hän osoittautui mukavaksi pojaksi. Kysyin, halusiko hän pelata jalkapalloa kavereitteni kanssa. Hän vastasi myöntävästi. Pyörimme samoissa porukoissa koko viikonlopun ajan, ja mitä paremmin opin Kallea tuntemaan, sitä enemmän pidin hänestä. Kaverinikin olivat samaa mieltä.
Tuli maanantaiaamu, ja näin Kallen taas valtavan kirjapinonsa kanssa. Pysäytin hänet ja sanoin hänelle, että jos hän kantaa noin paljon kirjoja mukanaan joka päivä, hän kehittää itselleen mahtavat muskelit. Hän vain nauroi ja antoi minulle osan kirjoista.
Seuraavien vuosien aikana Kallesta ja minusta tuli parhaat kaverit. Lukion lopulla aloimme suunnitella jatko-opintoja. Kalle päätti mennä lukemaan lääketiedettä ja minä valitsin liiketalouden opinnot jalkapallostipendin turvin. Opiskelisimme eri paikkakunnilla, mutta olin varma, ettei välimatka vaikuttaisi ystävyyteemme mitenkään.
Kalle oli luokkamme priimus. Kiusasin häntä siitä jatkuvasti ja nimittelin häntä nynnyksi. Kallen piti pitää puhe koulun päättäjäisissä. Olin todella iloinen, ettei Minun tarvinnut nousta korokkeelle puhumaan.
Päättäjäispäivänä näin Kallen, joka näytti komealta. Hän oli todellakin päässyt sinuiksi itsensä kanssa kouluvuosinaan. Hän oli hyvännäköinen silmälaseissaan, ja hänellä oli paljon enemmän tyttökavereita kuin minulla. Kaikki tytöt olivat pihkassa häneen. Olin joskus kateellinen.
Tuli se suuri päivä. Saatoin nähdä, että Kalle oli hermostunut, joten läimäytin häntä selkään ja sanoin: "Kuule, hyvin se menee!" Hän katsoi minuun kasvoillaan se hänelle ominainen, todellista kiitollisuutta osoittava ilme ja sanoi: "Kiitos."
Hän ryki hieman ja aloitti puheensa. "Koulun päättäjäisissä on aika kiittää kaikkia niitä, jotka ovat auttaneet oppilaita selviämään Vaikeistakin vuosista. Vanhempia, opettajia, sisaruksia, valmentajiakin kenties... mutta ennen kaikkea ystäviä. Seison tässä sanomassa teille, että paras lahja, minkä voi toiselle antaa, on olla hänen ystävänsä. Aion nyt kertoa teille erään tarinan." Katsoin epäuskoisena ystävääni, kun hän alkoi kertoa siitä päivästä, jolloin ensi kertaa tapasimme. Hän oli aikonut tappaa itsenä sinä viikonloppuna.Hän kertoi, kuinka oli siivonnut pulpettinsa ja ottanut kaikki tavarat mukaansa, ettei hänen äitinsä olisi tarvinnut mennä keräämään niitä koulusta jälkeen päin.
Hän katsoi minuun kiinteästi ja hymyili. "Olen kiitollinen siitä, että minut pelastettiin. Ystäväni pelasti minut tekemästä jotain kamalaa." Kuulin yleisön haukkovan henkeään, kun tämä komea, suosittu poika kertoi meille kaiken hetkestä, jolloin hän oli ollut elämässään heikoimmillaan.
Näin hänen isänsä ja äitinsä katsovan minua kasvoillaan Kallen kiitollinen hymy. En ollut ennen tajunnut tämän kiitollisuuden syvyyttä.
Älä koskaan aliarvioi tekojesi voimaa. Yhdellä pienellä eleellä voit muuttaa toisen elämän, parempaan tai huonompaan suuntaan.
Sinulla on nyt kaksi vaihtoehtoa:



1) Voit välittää tämän viestin ystävillesi.
2) Voit hävittää tämän viestin ja toimia ikään kuin se ei olisi vaikuttanut sinuun mitenkään.
Kuten huomaat, minä valitsin vaihtoehdon numero 1.

"Ystävät ovat enkeleitä, jotka nostavat meidät takaisin jaloillemme silloin, kun siipemme eivät enää pysty muistamaan, miten lennetään."

Pystyisitkö sulkeutumaan 11 vapaavalintaisen ihmisen kanssa BB-taloon kolmeksi kuukaudeksi?
: no jos saisin valkata ne ihmiset ni kyl varmaankin.

Syötkö mielestäsi terveellisesti?
: pitäiski syyä mut ei tuu oikee syötyy. :D

Juotko alkoholia?
: minäkö? enhän minä.

Onko sinua pussannut kukaan kahden viimeisen kuukauden aikana?
: totaaah, en muista ainakaan :D

Kolme tänään ostamaasi asiaa?
: en oo tänää ostanu mitään.

Mitä oppiaineita sinulla on ollut tänään?
: ei mitään.

Ihminen joka on tietämättään jättänyt pysyvän jäljen sinuun?
: eiköhän kaikki tiedä?

Lause/sana jonka sanoit viimeksi ja kenelle?
: "tietämättään" urpo systerille. :D (mamma)

onko sinulla tatuointeja/ lävistyksiä? Missä?
: kielikoru ja 3 korvista

Mitä odotat tällä hetkellä?
: öööh, et systeri ois HILJAA välillä. "sitä tätä tota"

Mikä on kamalin sairaus josta olet kärsinyt?
: "kurkkupaska" (angiina) joka johti nielurisa leikkaukseen.

Pidätkö itseäsi onnellisena ihmisenä?
: totaah, joo kaih..

Viimeisin juomasi alkoholijuoma?
: absint kannabis.. vai miten kirjotetaankaan :D

Onko sinulle tunnustettu ihastusta viimeisen kuukauden aikana?
: jeps.

OLETKO KOSKAAN
Ärsyttänyt ketään tahallasi?
: myönnän.

Suudellut kahden eri ihmisen kanssa samana iltana?
: en muista, hyvällä säkällä joo

Ajanut ylinopeutta?
: juu oon.

Mennyt juuri tapaamiesi ihmisten auton kyytiin?
: en muista ainakaan. varmaan ollu alkomaholin vaikutuksen alaisena joskus. :D

Ollut nyrkkitappelussa?
: juuh.

Lintsannut koulusta, että voit tehdä jotain kivempaa?
: myönnän. xD

Koskettanut käärmettä?
: en todellakaan.. yöks..

Tanssinut jonkun sylissä?
: haah, en.

Heitellyt esineitä tarkoituksena osuaksesi toiseen ihmiseen?
: juuh.

Tunnistanut vieraan ihmisen hänen galleriakuviensa perusteella?
: jooh :D

Eksynyt?
: joh.

Nauranut niin, että kyyneleet valuu silmistäsi?
: anne & mamma yöllä youtubessa pieruhuumoria, kyllä eilen viimeksi. :DD *väsymys*

Menettänyt muistisi ryypätessä?
: hohohoh, moonen monta kertaa.

Soittanut jotakin soitinta yli 10 tuntia?
: en tietääkseni.

Oletko koskaan käynyt Amerikassa? Missä?
: en oo.

Tappaisitko jonkun jos äitisi tai isäsi pyytäisivät?
: en.

Muistutatko enemmän pissistä vai goottia? Kenties jotain siltä väliltä?
: IhQuu.

Kuinka monta ihmistä asuu kotikaupungissasi?
: monta.

Katso suoraan ylöspäin. Mitä näet?
: katon missä on palovaroitin ja tähtiä. :D

Oletko harmissasi siitä, ettei Pluto ole enää planeetta?
: kiinnostaa ku kilo paskaa. :DD

Kuinka monta kertaa sinulle täytyy sanoa ennen kuin uskot?
: muutaman kerran.. :D hih

Oletko koskaan voittanut mitään rahapeleissä?
: juu.

Jos tupakoit vaikka edes joskus, mikä on ollu eka röökimerkkisi?
: no voih, ei just nyt muista.. :D 6 vuotta taaksepäin.. ööh.. varmaan punanen L&M

Kamalin duunipaikkasi?
: no eipä oo ollu mitään oikeen.. :D

Viimeisin iskurepliikki joka sinulle on osoitettu?
: ööh.. semmonen tonnikeiju kysy et käynkö usein täällä ja sit puristi persettä. :DD tervetuloa K5!

Oletko koskaan käynyt vessassa elokuvateatterissa leffan aikana?
: kyllä

Jos asuisit siellä missä äitisi asui pienenä, missä asuisit?
: Maunulassa

Oletko pituudeltasi välillä 155-188 cm?
: joo kyllä.

Miltä tällä hetkellä tuntuu? Ottaako joku asia päähän?
: eijpä juuri miltään, pää lyö tyhjää

Voiko kukaan sanoa sinusta että olet "paha tyttö/poika"? Miksi/miksi ei?
: en koskaan tuu liian myöhään kotiin, kännää tai lintsaa koulusta ni mulla on kiltin maine. ;)

Onko sinulla suunnitelmia viikonlopuksi?
: justiinsa se loppu. totaah, eijpä kai mitään ihmeellistä. <jännä>

Oletko hyvä koulussa?
: kävisinki siel.

Oletko koskaan potkaissut automaattia (limsa-, karkki- ym) ?
: jep.

Milloin viimeksi nukuit jonkun kainalossa etkä olisi koskaan tahtonut lähteä pois ?
: empä muista.

Mitä kummallista olet syönyt?
: kummallista? eijpä tuu mieleen mitään just tällä hetkellä.

Mikä aiheuttaa sinulle stressiä?
: kouluun kun pitäisi mennä. en tykkääää.. yhyyy.. :(

Pelkäätkö ketään tuntemaasi ihmistä?
: e.

Mikä tuntuu kivoimmalta paljaiden jalkojen alla; asfaltti, ruoho vai hiekka?
: hiekka jos se on lämpönen viel..

Onko nyt aina niin järkevää kuunnella sitä järjen ääntä?
: hkyl kai se joskus ainaki ihan fiksuu ois. :D

Muistan asioita, joita et ehkä muista
Kerro minulle miksi
En tiedä miksi se on ohi
Toivon että toiveesi toteutuu, minun toiveeni petti minut.

Tyttö: Mikä on vialla?
Poika: Pidän hänestä niin paljon...
Tyttö: Puhu hänelle!
Poika: Enpä tiedä, hän ei edes pidä minusta.
Tyttö: Älä sano noin. Olet uskomaton.
Poika: Haluan vain hänen tietävän kuinka tunnen.
Tyttö: Sitten kerro hänelle.
Poika: Minäkö?
Tyttö: Odotas, kenestä sinä pidät?
Poika: Hän ei pidä minusta...
Tyttö: Kuinka sinä voit tietää sen?
Poika: Minä vain voin.
Tyttö: No kerro hänelle.
Poika: Mitä minun pitäisi sanoa?
Tyttö: Kerro hänelle miten paljon hänestä tykkäät!
Poika: Minä kerron sen päivittäin.
Tyttö: Mitä sinä tarkoitat?
Poika: Olen aina hänen kanssaan. Rakastan häntä.
Tyttö: Tiedän mitä tunnet. Minulla on sama ongelma. Mutta hän ei ikinä tykkäisi minusta.
Poika: Voi, hänkään ei tykkää minusta.
Tyttö: Kyllä tykkää.
Poika: Mistä sinä tiedät...?
Tyttö: Kuka sinusta nyt ei tykkäisi?
Poika: Sinä.
Tyttö: Olet väärässä, rakastan sinua.
Poika: Rakastan sinua myös.
Tyttö: Joten aiotko mennä puhumaan hänelle?
Poika: Juurihan minä puhuin.
Koska luit tämän viestin, sinä saat perjantainan suudelman elämäsi rakkaudelta.
ÄLÄ RIKO KETJUA!!
Ihastuksesi pyytää sinua ulos.
Huominen tulee olemaan elämäsiparas päivä.
Kuitenkin, jos et kopio tätä päiväkirjaasi sinun elämäsi on tuhoon tuomittu rakkauden puolesta.

olipa mulla ja heidilläki eilen seikkailu ilta..

Kiitti Heidi

Tää ikävä tuottaa tuskaa,
ja kun tiedän, etten sua kokonaan voi saada.
Kyyneleet silmis, mietin pitäisikö tää vaan unohtaa,
unohtaa kaikki, mitä meni tapahtumaan.
Ajatus satuttaa, tuottaa vaa lisää tuskaa.

En tiedä nyt juuri mitään,
en oikein voi saada ajatuksista selvää.

Anne + Mari + Känni = oudot sekoilut.

tää on niin perseestä..

4.3 opolle käymään.. toivonmukaan nyt saan itteni paikanpäälle.. :P