Viileä tuska läpi kulkee, saa ihon väreilemään pelosta.
Nyt ymmärrän, tein väärin sen, ja nyt koston aika tullut on..
Se viilentää, paleltaa kuin yksin olisin kylmässä hangessa.
Enkä vain pääse ylös. Makaan maassa, tunnen ihoni jäätyvän hiljalleen paikoilleen.
En vain voi mitään, jään hankeen makaamaan enkä koskaan enää nouse ylös...