IRC-Galleria

...Suvi kävi iltapesulla ja käpertyi sitten nukkumaan Antin tekemälle petille sohvalle. Antti itse oli siirtynyt makuuhuoneen puolelle.
Suvi ei saanut unta. Sohva ei ollut mitenkään erityisen epämukava, mutta hän ei vieraassa paikassa koskaan nukkunut hyvin. Sitä paitsi hänen oli vilu. Kuumaverinen palomies ei pitänyt kämppänsä pattereita täysillä, ja ohuessa yöpaidassaan Suvi värisi kananlihalla, vaikka yritti parhaansa kääriytyä peittoonsa. Puoli tuntia pyörittyään hän hiipi Antin makuuhuoneen ovelle.
Antti nosti heti päätään; mieskään ei nukkunut.
- Minulla on vilu, Suvi sanoi ja tuijotti lumoutuneena Antin paljasta yläkroppaa. Se oli juuri niin komea kuin t-paidan päältäkin oli voinut aavistaa.
- Ai. Haluatko toisen peiton vai tuletko kainaloon nukkumaan?
Suvi tiesi heti, kumpi vaihtoehto olisi mieluisampi. Kyllä kai Antti tarkoitti sitä tosissaan, kun kerran kysyi, hän ajatteli.
- Minä tulen sinne, hän sanoi ja haki tyynynsä.
Antti teki tilaa viereensä, ja kun Suvi tuli sänkyyn, hän otti hänet tosiaan kainaloonsa, leveää rintakehäänsä vasten. Suvi painautui siihen tyytyväisenä. Hän melkein lakkasi hetkeksi hengittämästä, kun Antin vartalon lämpö siirtyi hänen iholleen ohuen yöpaitakankaan läpi. Antin kumeat, vahvat sydämenlyönnit kuulostivat siltä kuin hänen sydämensä olisi ollut puolet Suvin kevyesti ja nopeaan tikkaavaa sydäntä isompi.
- Sinä taidat olla sellainen pikku vilukisu, Antti naurahti matalasti ja asetteli painavan käsivartensa Suvin vyötärölle.
- Täytyy olla patterit täysillä ja noin.
"Vilukisu"! Suvi ei muistanut, koska joku mies olisi sanonut hänelle jotain noin suloista. Hän ei ollut enää yhtään kylmissään. Oikeastaan hänellä oli jo kuuma. Ilmasto oli taas muuttunut hetkessä.
- Tunnut tosi kivalta siinä, Antti kuiskasi. Suvi ei kestänyt enempää, vaan kääntyi Anttia kohti. Sanoja ei enää tarvittu, kun kummankin suulle tuli parempaa tekemistä...