Töissä taas olin niin kuin olisin joku muu mun vaatteissa.
Hymyilin vain siksi koska ymmärsin ettei muukaan kannata.
Hän maksaa velkojaan synneistään ja autostaan, joka päivä uudestaan.
ja velka vankiaan ei päästä karkaamaan, sitoo kiinni tiukempaan kahleet jotka puristaa.
Suljen silmät ja kauniimmin mä ehkä kaiken nään ja kipu hellittää.
Toivon, että toivoton vielä löytää matkan pään. Ehkä kaikki selviää.
Yöllä taas millään unta saanut en. Jäin näitä miettimään
Huominen runsain vaatimuksineen tuijotti mua pimeään.
Hän maksaa velkojaan valveilla ja unissaan, joka päivä uudestaan. Ja velka vankiaan ei päästä karkaamaan, sitoo kiinni tiukempaan kahleet jotka puristaa.
Löysinpä taas Peter Joukaisen. ♥