IRC-Galleria

Vähänkö mua naurattaa.
Mikäs onkaan parempi tapa viettää perjantai-iltaa kuin lukia vanhoja päiväkirjamerkintöjä täältä?
No ensimmäisenä pistää silmään nää kaikki "Musiikkilukio on niin mun paikka" -ihkutukset.
Siis ei luoja.
Nyt oon jo sopimassa hiihtolomalle, että käyn tutustumas Oulussa pariin lukioon, vaikka syksyllä olin ihan varma, että Kaustisella mä tuun opiskeleen seuraavat kolme vuotta.
Mutta tosiaan, nyt se muutto Ouluun tuntuu niin fiksulta.
Menisin asumaan mummulle, tulisin kahen viikon välein kotiin.
Toisaalta olisko musta siihen? En tiedä. Ehkä vaan pitää ottaa selvää.

Ja sitten tuli vaan mieleen sellainenkin asia, että mihinköhän hittoon mä oon taas itteäni työntämässä? Eikö oo tullu petyttyä jo niin tarpeeks monta kertaa ja SILTI mä en vaan osaa olla ja unohtaa?
Mutta musta tuntuu tällä hetkellä, että teen harvinaisen oikein.
En oo pitkään aikaan ees hymyilly näin paljon.
Jos joku saa mut hymyilemään niin eikö se silloin oo hyvä asia?
Eikö mun silloin kannata jutella tän kanssa ilman mitään pidemmälle vietyä ajatusta?

Jos nyt tässä oikein avautumaan ruvetaan niin voisinpa mainita vielä siitä, että mulle on tapahtumassa jotain. Alan nähdä eri ihmisiä ihan eri valoissa kuin ennen. Ja yhden henkilön kanssa oon nyt jutellut yhdestä itselleni erittäin arasta aiheesta ja mä oon saanu niin paljon tukea ja apua, että ihan itkettää.
Ystäviä mulla sittenkin oikeasti on. Aina niitä ei vaan nää, vaikka ne seisoo ihan edessä.

Lopuksi vielä muistutuksen sananen kaikille; KÄYTTÄKÄÄ PIPOA! ihan oikeesti. Mä palellutin toisen korvani eilen ja se on vieläki iiihan kipiä ja turvoksissa, että jes.