IRC-Galleria

Mul on luulotauti ja
Paha tapa sulkee silmäni ku lähelläni kaunista
niin paljon kun on kuljettu teitä
On popsijoita meitä, kaverin leiväl
Niin paljon hymyy ku on testamentattu ja
se tieto frendiltä tentattu
Sillon ku tuntuu siltä, se tyyppi blokkaa ulos
Ku tuntuu siltä, paskaa on vaan tulos
Mul ei oo paljoo, siks en pelkää
Mul ei oo paljoo, enkä mä taho kasatakkaan lisää kamaa taakaks,
oo vaan siinä o, edessäs vaan minä ja mä
oon sitä "tough love"- jengiä

Ennen oli asenne ihan sama äijistä
Yhen illan juttui viikonloput kännissä
Nyt on miettiny et ois vierellä joku
Ettei yksinäisyyteen suotta mieli totu

Vaatisin paljo mut lupaan antaisin viel enemmä
Jos sä oisit ja pysyisit mun vierellä

Jos mä en nää sua, haista sua,
kuule sua, en voi rakastua.
Kukka mä annan sun lakastua,
Tapan sut mun sydämmest en kaipaa sua.

Mä en kaipaa; sun tuoksuu,
mä en haluu; sun viereen,
mä en usko; sun valheit,
mä en ikävöi; en paljoo.
Ajat on muuttuvii,
hajotin kukkaruukkusi,
sä väsytit mut uuvuksiin,
on pakko laittaa luukku kii
En anna kastua
mun poskien mä vastustan
sitä tunnetta hassua;
Mä en rakasta sua.

Se ei toiminu kunnol,
mun olo on puhdas.
Mitä sul on omatunnol
Mä tunsin sut
mut en tuntenut kunnol.
Sä muutuit muuks
ku se kuva joka mul on
sitä kuvaa mä rakastin ennen
nyt se kuva on muisto, ei ennen.

Mä olin varma ja niin tulee pysymään,
ku kiikusta hypätään et sit se on pysyvää,
ja yht' äkkiä nyt jos mult kysytään
ni tunteet on pois ja pois tulee pysymään.

Mä oisin ennen vaik kuollu sun puolest
ja noussu vaik kuolleista
poistaa sun kipus
Mä oisin juossu vaik Afrikkaan asti
jos sä oisit kattonu mua rakastavasti.
Sun kasvoilla on maski,
mä leikkaan sen kahti,
sen alla et hymyile niin valloittavasti.
En tarvii sua
varmistun siitä vaan enemmän
arpiin suola ei pääse sisään
et sun on turha harmistua
mä rakastin sua,
mut en rakasta enää
mä en rakasta ketään
koskaa enää et kiitti siitä!

pitää vaa rohkeesti eteenpäin astuu, ottaa omista
teoista vastuu, tietäen ett joskus voi helvetistiki sattuu
pitää tietää ettei elämä mee aina niin ku haluu ja
tulee salettii sellasii asioita mitä jälkeepäin katuu
ja se ett välil tuntuu ett kaikki läpi sormien maahan valuu

mist tietää kenee voi luottaa
mist tietää ett joku pelkästää surua tuottaa
pitää ne asiat pääs järjen kaa punnita, vaikk ain
ei voiskaa tunteitaa hallita
mut yks on ett sun pitää perhettä arvostaa
et sellast uutta voi itelles mistää hankkii etkä ostaa
ja sama koskee frendei niit jotka on ain
paikalla, niit jotka tukee, vaikk sun elämä olis vakaalaudalla
niit jotka jaksaa sun kans vaik aamuu asti korist pelaa,
niit jotka luovuttais sydämesä jos sä meinaisit delaa

virheist pitäis ottaa oppii, vaikk sanotaa ett
se joka kerran potkii se aina potkii
pitäis virheet vaa kokemuksisks kääntää, ylöspäin
nostaa päätää, vaik vaikeist
asioista täytyiski vähän kättä vääntää
pääasia on ett kaikest eteenpäin jatkaa, ei
virheisii saa lopettaa matkaa, niiden seuraukset
täytyy kuitenki kärsii, se on faktaa

on monii asioita mitä pitää anteeks antaa ja
on monii asioita joita koko loppu elämän sydämessään kantaa,
mut kukaa ei taida olla täydellinen varmaa
ja vaik mä en oo eläny mun elämäst läheskää puolii
on mull ollu paljo iloo ja huolii, vaik
yleensä jengi kelaa ettei tiedettäis mitää ku ollaa näin nuorii
ei ikä meistä viisampii pakolta tee, ei se tarkottais
ettei vanhemmat värii suuntii mee
ne vaa haluu ettei nähdä miten väärin ne oikeesti tekee
moni vanhempi pelkää sitä ett ku me ollaa tulevaisuus,
ett maailmast hävii rauha ja turvallisuus
mut ainoo ketä voi siihe vaikuttaa on me, sukupolvi uus

Mä pelkään saatanasti et kaikki menee pieleen,
haluisin olla sun vieres, mut en haluu sua mun viereen.
Toivon et sä katkaset tän kierteen, et me mieron tien
miehet oltas vittu ees ittemme mieleen.
Just siks en haluu neuvoo enempää,
koska mä en oo saanu hyvii neuvoi keneltäkään,
ja siks mun neuvot ei ois hyviä ees senkään vertaa.
En kerjää verta nenäst, en tee sun eteen eletteäkään,
paitsi mitä sanoin, muistatsä mitä sanoin? "Mee varovasti" ei oo toivotus, mihin voi vastaa "Samoin".
Voisin kiteyttää tän Johny Blaissin sanoin: "Elämä on horo joka vie oikeudes puolet sun kamoist".

mä keskityn mun omaan napaan, vuorokausi vain itelleni
ja ainoastaan parhaat frendit päästän mun likelleni
en suunnitelleeni mä muista yhtään vapaailtaa
ne rullaa omal painollaan, ku teen vaan mist mä digaan

Tää kertomus alotetaan nollasta, siitä kun luokkahuoneen peräl rauhas halus olla vaan.

Mut toisille hiphop oli vaan hetken huumaa vaan, tänään kukaan ei koskaan muista tehneen muutakaan.
Kouluvihkot aina täynnä kaikkee muuta mitä piti, silti alust loppuun aina oma suunta mikä piti.
Nuori kundi valmiina ottaa maailman vastaan, puheet auktoriteettien kanssa päätty haista paskaan.
Se ei nielly mitään, mut ei myöskään tienny sitä, että kun tuut tiettyy ikään, niin sun viel kyl pitää.
Silti se kapina muokkas pojasta sen nuoren miehen, joka ei edelleen suostu jättää mitään puoleen tiehen.

Jes jes vahingonilonen vilkas vekara, ei ollut milloinkaan se, joka luokas viittas ekana.
Kävi lukion kans samaan aikaan elämänkouluu, kulmil oppi muutkin kun kotitehtävät touhuu.
Se tieto yhtä arvokasta, kunhan selvii ruhjeitta. Oppii hallitsee tunteita, saa tukee jengin kundeilta.
Siel siniset silmät vaihtaa väriä, ketä tunnet sil on väliä, huijarit saattaa vaan hävitä.
Siellä ystävät tukee toinen toistaan, yksin ei kukaan koskaan voi ees loistaa.
Joukkuehenki - frendien kans tuntuu vahvemmalta ja vaikka tekee juttui joita ei voi anteeks antaa.
Niin se paine muokkaa kestämään, junnuvuosien ystävyys ja side se on kestävää.
Veri ei ole pois pestävää, mut sä opit ja päätät itse mitä teet tänään.

Tunnetko mut vai mun ulkokuoren,
luuletko et oon samanlaine sisält mitä ulkopuolelt?
Hymy huulil ei kerro onnellisuutta,
se näkyy silmist, nääksä jotain muuta?
Yritän löytää asioist sen valosemman puolen,
ilman sitä me hukuttais tähän ainaiseen huoleen.
Koitan keskittyy niihin pieniin ilon aiheisiin,
ettei ain tarvis itkien nojaa kaiteisii.
Onnellisuut et voi ostaa kaupast,
etkä tajuu sitä jos aina katot kauas.
Oon onnellinen asioist jotka saa hymyn silmii asti,
nii ei se hymy lopu poskiin jos aattelee nokkelasti.

Koitan kohdella jokaist niinku on opetettu,
niin ettei kaulast löydy muutaku se retku.
Haluun olla se tuki sillon ku sitä tarviit,
koska tiiän et loppujen lopuks ne on vaa arpii.
Kaikkien asioitten kans ei pärjää yksi,
ja eihän kukaan turhaan yski.
Oon tehny myös paljon mitä kadun,
mut kaikkihan tietää ettei elämä mee niinku saduis.
Virheet on ne jotka opettaa,
vaik tiiän et ei aina voi koheltaa.
Elän niin et opin joka päivä jotain uutta,
ja ehkä tulevaisuudes säki opit jotain multa.