IRC-Galleria

Välil mietin miksen itke enää?
Miksen herää koskaan virkeen enää?

Dokausluoja on kyl hoitanu mun leiviskän,
ku pullo suussa iso poika tullu teinistä.
Ku tapan ollu tinttaa sen kolme iltaa viikossa,
ei vaikutukset pysyis ees korsetilla piilossa.

Niin paljon enemmän ku kaipaisin,
jos saisin kaiken yhdes paketis nii vaihtaisin.
Nää on näit iltafiiliksii ku löhöö sohvalla,
aamulla sit kaikki on taas kohdallaan.
Ei kerkee pysähtyä kelaamaan,
bottomline - joskus saattaa kyllästyä pelaamaan.

Joskus tuntuu et on maailman onnekkain,
mut samaan aikaan niskas painolastii tonneittain.
Mä tunnen olevani aina vapaa kaikest,
mut samaan aikaan ootan et heräis painajaisesta.
En voi sanoo ettei menneisyyden haamut ikin hämää,
väärät muistot ja hiljaisuus ne saa mut tikittämään.

En haluu palata, jo liikaa matkaa takana,
liikaa palaneit siltoja, siit ku olin kakara.
Mä päätin et riidan tullen enää käytän suuta,
ja laitan jalkaa toisen eteen, nenä näyttää suunnan.
Voin kääntää sivuu mut on vaikee olla muistamatta,
kannan mukan juttuja joitten pysty ees kuiskatakkaa.
Mut viel kuulen nii monen suusta paskaa,
se panee miettiin ja tekee mieli huilata taas...

Mä pyydän anteeks mut en tekis toisinkaa
Se ei riitä et ite tahtoisin vaan et sä ymmärrät
En voi ku toivoo et ehkä joku päivä sä vielä mua ymmärrät

Niin usein sama fiilis
Samat jutut mun mielessä
Ne sanat hukkuu ku ihmisetki vierestä
Ne sanat mistä mä puhuin mä en valehdellu
Nyt kuuntele tarkkaa
Jo tarpeeks on sattunu
En sano anteeksi se toistaa itseään
Ite ihmeissään ku en opi vielkään virheistä

Mä en saa selkoa
Tää ei oo helppoa
Kun en pysty kaikkee kertoa
Ehkä on parempi vaan unohtaa ja jatkaa
Vaik se tuntuu vaikeelt olla unohtamatta
Mä en vaan kykene
Joku mua estää
Niin ne ajat muuttuu munki pakko täst jo mennä

Nyt oon etäinen ja siks kai arastan,
ehkä pelkään pahinta tai mä vaadin parasta,
mut siin samas tullu vastaan rajani.
Oon sanonu pahasti niin monta kertaa,
tää on niin vaikeet ku ei mikään tunnu miltään.
En haluu olla tiellä enkä viedä mitään keltään.
Mä oon pahoillani et tää meni täl tavoil,
vaik siit ei tullu mitään vaik sä tahdoit.
Mä kelasin et oisin saanu otteen meist kahesta,
tiedän tää on perseestä mut en jaksa valehdella.
Puhun suoraan mut en mä halu satuttaa,
sä oot kaunis tyttö ja tuut löytään jotain parempaa.

Sun pitää jatkaa sun elämääs muualla,
mä en kuulu siihen, mä toivon et oot kunnossa.
En halu satuttaa tai särkeä sydäntäs,
mä toivon et oot kunnossa, oot kuitenki mun ystävä.

Järki pyytää eteenpäin ja unohda,
mut miten tän voi kumota?

Tahdon unohtaa mut jossain se kolkuttaa,
mieltä horjuttaa, laittaa mut ontumaan.

Yrität unohtaa mut se ei vaan haalistu,
se jää elään mul on siitä aavistus.

Teko,toive,muisto,menetyski,
sä et oo ikinä yksin.

Hyvä näin, sul on ihan hyvä noin
ja ku puhut eri aiheest ni minkä mä ees voin
Moni kontakti repeää
hauraalla pohjal, ku kengät on keveät

Jos toimitaan, puhutaan nyt ensin
Mä pelkään sun showtas "pimp my frendit"
ja mä valitan ku sinä siitä selviit
Sä hengität toisii, mä nukkumaan menin

Mul on luulotauti ja
Paha tapa sulkee silmäni ku lähelläni kaunista
niin paljon kun on kuljettu teitä
On popsijoita meitä, kaverin leiväl
Niin paljon hymyy ku on testamentattu ja
se tieto frendiltä tentattu
Sillon ku tuntuu siltä, se tyyppi blokkaa ulos
Ku tuntuu siltä, paskaa on vaan tulos
Mul ei oo paljoo, siks en pelkää
Mul ei oo paljoo, enkä mä taho kasatakkaan lisää kamaa taakaks,
oo vaan siinä o, edessäs vaan minä ja mä
oon sitä "tough love"- jengiä

Ennen oli asenne ihan sama äijistä
Yhen illan juttui viikonloput kännissä
Nyt on miettiny et ois vierellä joku
Ettei yksinäisyyteen suotta mieli totu

Vaatisin paljo mut lupaan antaisin viel enemmä
Jos sä oisit ja pysyisit mun vierellä

Jos mä en nää sua, haista sua,
kuule sua, en voi rakastua.
Kukka mä annan sun lakastua,
Tapan sut mun sydämmest en kaipaa sua.

Mä en kaipaa; sun tuoksuu,
mä en haluu; sun viereen,
mä en usko; sun valheit,
mä en ikävöi; en paljoo.
Ajat on muuttuvii,
hajotin kukkaruukkusi,
sä väsytit mut uuvuksiin,
on pakko laittaa luukku kii
En anna kastua
mun poskien mä vastustan
sitä tunnetta hassua;
Mä en rakasta sua.

Se ei toiminu kunnol,
mun olo on puhdas.
Mitä sul on omatunnol
Mä tunsin sut
mut en tuntenut kunnol.
Sä muutuit muuks
ku se kuva joka mul on
sitä kuvaa mä rakastin ennen
nyt se kuva on muisto, ei ennen.

Mä olin varma ja niin tulee pysymään,
ku kiikusta hypätään et sit se on pysyvää,
ja yht' äkkiä nyt jos mult kysytään
ni tunteet on pois ja pois tulee pysymään.

Mä oisin ennen vaik kuollu sun puolest
ja noussu vaik kuolleista
poistaa sun kipus
Mä oisin juossu vaik Afrikkaan asti
jos sä oisit kattonu mua rakastavasti.
Sun kasvoilla on maski,
mä leikkaan sen kahti,
sen alla et hymyile niin valloittavasti.
En tarvii sua
varmistun siitä vaan enemmän
arpiin suola ei pääse sisään
et sun on turha harmistua
mä rakastin sua,
mut en rakasta enää
mä en rakasta ketään
koskaa enää et kiitti siitä!