IRC-Galleria

Ehjä perhe ja psyyke iltapäiväuneks,
masennus ja ahdistus puolesvuodes kuvaan.
Mieliala lääkkeet sai taas rakastumaan,
sul on noi pillerit vedä neki helttaan.
Tee takapihastasi sirkusteltta,
no lanttumaakari on elämäsi sankari.
Sinne meni itsetunto, kohta selkärankaki,
ystäviltään salas, omaan pilvilinnaan palas.
Mietti vaan menneisyyttä jota ei saa takas.
Elämä niin rakas on välillä niin raskasta,
missä auttava käsi, nostaja pakast.
Pieni tyttö ei käsitä millään,
et sitä sanotaan elämäks kun kaikki kuolee ympärillä.

Ei kukaan luvannu et tää ois helppoo,
eikä kukaan mua kanna.
Oon luonnostani hullu ja voin kertoo,
ei mua lääkkeet paranna.
Oon laulanu tän pohjaan ja
huutanu tän vuoriiin,
eikä tää tuuli enää myrskyksi ylly.
Ei tainnu olla mulle tarkotettu tämä luoti,
taistelussa minä vastaan tuulimylly.

Paheisiin koukuttava stadi metropoli,
harva edes tajus kuinka vakavaa se oli,
mut uskoin et kestän sen minkä tuotin.

Oisko tässä yhteys päihteisiin sittenkin,
muut osottaa yhteiskuntaa, mä osotan itteeni.
Kautta likaisten varpaiden, psyyke transsien,
ku nykyään kuljen ruuhkastadin läpi vaikka tanssien.
Mielen lujuus, en lääkkeisiin kumarru,
ku täs oravanpyöräs ei toimi jarrut
ja penkkiki spragaa.
Must tuntuu, et kaikki jotka halus taistella vastaan,
jo sopeutu tai skagaa.

Toiset pitää tätä sosiaalipornona,mä pidän apuna,
tää kaikki omist kokemuksist lähti,
jos et usko oon sulle sosiaalipornotähti,
enkä voi sanoo etten mitään kadu.
Mielenterveysongelmat on yllättävän monelle viel tabu,
mut vahva ihminen näyttää myös huolen,
mielummin toi pistää sua silmään ku suoneen.
Ja uskon et oon nykyään rehellisempi, ainaki itelleni,
koska tästäkin selviytyy, sitä on elämä,
oon siitä esimerkki ja vielä elävä.

Säilyt sydämesäni aina
Annoit, annoit mulle pysyvän onnen vaikka olit vain laina


Opetit mitä vapaus tarkoittaa
Rakkautta on turhaa koittaa
Pistää häkkiin ei se siellä soita
Muuta kuin tukahdetettuja melodioita
Oon yksin mutta tuntuu kuin olisit tässä
Mulle seuraa pitämässä
Nääkin sanat sä kuiskaat korviini
Jälkesi jätät kaikkiin sävelmiini


Niin vähän mut silti kaikki sanottiin
Tunsin sut ennen kuin me tavattiin
Paljon enemmän me saavutettiin
ja sä toit sun sointisi mun musiikkiin


Mä olen niin ylpeä susta
Annoinko tarpeeksi arvostusta
Jos koskaan mitään tarvitset multa niin pyydä
Voisin kaiken sun vuoksesi myydä
Ehken enää pusujasi maista
Silti ei oo ketään sinun vertaista <3


Kiitos Bella<3

En taida vielä olla valmiina tähän,
mut sanotaan et jokainen kokemus kasvattaa sua vähän.
Ja elämähän on muutaki ku mainos,
siks feidaan kääntötakit ku tuntuu et mun kulta on joko kisan tai lapin.
Tosissaa todellakin, sik ehkä suhteeni tyrin,
pyrin ongelmista yli ja silti on kaikki hyvin jos kysytään,
mut en pysty pitää mitää pysyvää.
Tempperamentti äidilt, vaik sydän sulaa ni pysyy pää,
ja kova inttämää vaik ratkasuihin pyrin
ni heitän vettä myllyyn ja välillä senki yli.
Teen köyteen solmui, mutten silmukoit hirtto,
viilee ku villipytty, mut pinna ku Porvoon kirkko,
ja parisuhderiidat, ne tekee meistä teinei.
Enkä mä oo lainkaan mustasukkanen, paitsi eilen
ja vältän pellei kunnes adrenaliinini laskee.

Mä pärjään aina, mut miten sä,
sä oot suurin mun huolista.
Vaikka eilinen meni miten meni,
niin aina voin korjata huomista.
En pysty elään näin, mut on parempi näin.
Molempien pitää oma pää tääl,
kun aurinko toiselle puolelle paistaa
ni toinen aina varjoon jää.

Rakkaus on sokee, vihanen on kuuro,
myöhästä katuu.
Citromaksii aamupuuros, aamukahvi tärinää,
eikä silti läpinää,
koska valkoset valheet on helppo värittää.

Ajatus houkuttais, mut omatuntoi estää,
enkä kestä sitä likaa mitä ei voi suihkus pestä.
Enkä kestä sitä, en käsitä, et miten ja millä,
ja miksi arvostus toisiin puuttuu ihmisilt?

Enkä oo katkera, päinvastoin paransin tapoi,
pitäs kai eka tutkii omii napoi ennenku tekee syyllisen uhrista.
Virheensä ilmeellä tunnistaa,
nostaa 2 sormee ylös ja naamansa mutristaa,
mut ei räkänokast oo mieheks vaik seisonki sun vieres.
Ni silti aina jotain pielessä,
ja sä ansaitset paremman pohjan rakentaa elämääsi,
eikä pääsi sisällä nakerra mä.
Eikä kumpikaan oo vääräs,
sä annat tunteidesi määrätä.
Nään oon sulle väärä, mä tiedän sä pärjäät.

"Kiitos ihmisille jotka eivät esitä mitään, vaan uskaltavat olla oma itsensä. Kiitos ihmisille, joiden takia minä voin olla oma itseni"


pidin lupaukseni, ja täälä se soi, VIHDOINKI<3

Tää paikka vie mut ahkeruudest laiskuuteen
Keskiverto elämä perustuu samanlaisuuteen
Kaikkeen tottuu paitsi itse tottumiseen
Muutos alkaa sanoista ja loppuu niiden loppumiseen

Rappiolla on hyvä olla, tappiolla
Koska menestyminen maksaa, helpompi matti olla

Täällä onks asiat nykyään muka paremmin
miks huoneet on vieläkin täynnä virastopaperii
On paha olla, niin, niin paha olla
Jatkuva valitus on ajatonta
Raha motivoi työhön ja laskut pakottaa siihen
Pitäskö nauttii vaihtoehto elämä pattan siivel
Vanhemmat toimii esimerkkinä
Mut jos ei oo voimii, tai esimerkkiä
Hengitä, hengitä
Piinan kanssa on vaan helpompaa selvitä
Ja monet tekis mieli huutaa, mut kenellä on aikaa kuulla
Elämää heitteillä, minne se ohjaa
Sen takia mäkin melkein kosketin pohjaa

Mä olen vierelläsi vaikket mua siinä nää,
nään sut vierelläni, joten mikset jäisi pidempään.

Mä tunnen eläväni, näätsä tän smailin,
et saa pyyhittyy sitä sanoillasi taikka paintil.

Me tehtiin kaikkee, hyvää ja rivouksii,
pohjalla oltii mut sieltä me noustiin.

Se mitä aikaan saan on kiinni musta vaan,
nyt parhaita paloja mun elämästä rustataan.

Teijän rinnalla tää poika tulee loistamaan,
tällä pojalla on pala kultaa muistoissaan.

Tää on tieni mitä oon kulkenu lapsest asti,
koitan jaksaa vaik päivä muuttuis paskemmaksi.
Ota pelkosi mitä olet pelännyt,
älä peräänny, sä elät nyt.

Tää menee sulle jos tunnet eläväsi,
ja elämäsi rullaa.

Ohi syyskuun
Läpi repaleisen lokakuun
Kaipuun kaljakori kilisee
Yli taivaan
Päivät niinkuin varisparvi
Raahautuu
Mua vaivaa
Ikävistä ikävin
Milloin baby palaat takaisin
Etkö tiedä
Voi yksinäisen miehen viedä
Marraskuu

paikoilleen jäämisen vaikeus on saada vastakaikua
vaik mä annan kaiken must, se ei auta jos mä korotan mun ääntä

senttien päässä ollaan sen tien päässä
löydä mun lohdun äänest, oisi väärin jäädä
seuraan etäältä mihin ikin tää vie mut
sä et voi tulla mukaan, mut kannan kuvaa sust sielus

ei se pääty viel, must tuntuu et mä nään sut viel
mut se on seuraavassa elämässä, sä et oo enää tässä
ja mun on mentävä, mä en nyt voi pitää ketään tässä
kyl sä ymmärrät, pakko sun on ymmärtää
mä en voi tanssii tyhjän pääl, enää yhtäkään askelta
en edes kaks kertaa vahvempan,
täältä käsin mä voin vaan hakee sua katseella
ajat muuttuu, tavat muuttuu,
vuodet kuluu, laulun sanat muuttuu
teinipojalla jäi pala kurkkuun, hetkestä jollon oikeet sanat puuttuu
tää on aina mun toimintaa katkaisemassa
ja rubikin kuutiokin on ratkaisematta
viimestä sanaa ei sanoa voi
pliis, älä sano hyvästi, sano vaan moi

Pyöriikö sun ajatuksissas mun nimi tänään?
Missä sä oot, kun mä tarvin susta päänsilittäjää?
Missä oot, nyt vietätkö vapaailtaa?
Haluisin sut viereeni hengittämään samaa ilmaa
Nyt yksin taas oon, sä olit mun hyppy tuntemattomaan
Mutta mulla ei ollut laskuvarjoo

Kahden palan pelistä nyt taas puuttuu pala
Mutta missä on se syy, sanoinko jotain väärää?
Mitä muuttaisit, eilisen takaisin jos sais kääntää?
Enkö välittänyt tarpeeks, rakastinko liikaa?
Etkö saanut kaikkeeni vai aikaas varastinko liikaa?

Välil mietin miksen itke enää?
Miksen herää koskaan virkeen enää?

Dokausluoja on kyl hoitanu mun leiviskän,
ku pullo suussa iso poika tullu teinistä.
Ku tapan ollu tinttaa sen kolme iltaa viikossa,
ei vaikutukset pysyis ees korsetilla piilossa.

Niin paljon enemmän ku kaipaisin,
jos saisin kaiken yhdes paketis nii vaihtaisin.
Nää on näit iltafiiliksii ku löhöö sohvalla,
aamulla sit kaikki on taas kohdallaan.
Ei kerkee pysähtyä kelaamaan,
bottomline - joskus saattaa kyllästyä pelaamaan.

Joskus tuntuu et on maailman onnekkain,
mut samaan aikaan niskas painolastii tonneittain.
Mä tunnen olevani aina vapaa kaikest,
mut samaan aikaan ootan et heräis painajaisesta.
En voi sanoo ettei menneisyyden haamut ikin hämää,
väärät muistot ja hiljaisuus ne saa mut tikittämään.

En haluu palata, jo liikaa matkaa takana,
liikaa palaneit siltoja, siit ku olin kakara.
Mä päätin et riidan tullen enää käytän suuta,
ja laitan jalkaa toisen eteen, nenä näyttää suunnan.
Voin kääntää sivuu mut on vaikee olla muistamatta,
kannan mukan juttuja joitten pysty ees kuiskatakkaa.
Mut viel kuulen nii monen suusta paskaa,
se panee miettiin ja tekee mieli huilata taas...