IRC-Galleria

Neiti heräs ulkoo. Oli toosi iloinen nähdessään minut. Tuli hyvä olo.
Nyt välipalalla ja ulkoilemaan. Ja kamera mukaan, pakko niitä lumikuvia on saada! <jännä> Hihih!

RAKASTAN TYTTÖÄNI ENITEN MAAILMASSA!! Pussmuiskiss.
Olen niiin superhyvällä tuulella nyt.

MOIDO!

Uujea! Muru murmeli tuli kotiin!
Tai no on siitä jo aikaa, mut huilasin vähän..
Hän nukkua posottaa tuolla ulkona, heräili vähän äsken, mut sain takas nukkumaan sit vielä.
Kun tuolta herää, mennään hakemaan mun pikkusiskoni mukaan ja lähetään ulkoilemaan.
Pakko ottaa jotain ihania lumikuviakin, nyt kun sitä lunta vielä on.

Eikä ole ees krapula eilisestä. Tosin, en kyl juonu ees paljoo, muutaman vaan. <jännä>
Vähän vaan väsyttää, mut en viitti enää huilata. Jos sitte koittas illalla mennä ajoissa kerrankin...

Rekorderlig

Siellä se Public odottaisi.... Ja ne siiderit siellä kylmäkaapissa!

JENNII!

Nyt on sit se kunnon ensilumi maassa!
Maa ihan valkoisena.
Ottaa nyt niin päähän, ku Josefina on isällään eikä kotona, niin ei päästä tuonne lumeen!!
Ja sen nyt tietää varmaks mun tuurillani, et huomenna tota lunta ei maassa enää ole millin vertaa. Höh.

Snow.

"murheisille sydämille
kärsiville, kaipaaville
petetyille, jätetyille
raskaan taakan kantajille
lasi täyteen
se malja vain sua oottaa"

Siis tuolla ne huutaa mun ja Nellin nimii.

Pidetään huolta siitä, ettei tule naulanreikiä. Lue koko tämä kertomus aina viimeiseen lauseeseen asti. (Tärkeintä onkin lukea viimeinen lause)

Olipa kerran pahantuulinen pikkupoika. Hänen isänsä antoi hänelle pussillisen nauloja ja sanoi, että joka kerran kun hän menetti malttinsa, hänen tuli vasaroida yksi naula aidan takaosaan.
Ensimmäisen päivän naulasaalis oli 37 naulaa. Muutamien viikkojen aikana poika oppi hillitsemään kiukkuaan ja päivittäin naulojen lukumäärä yhä pieneni. Hän huomasi, että oli helpompaa hillitä itsensä kuin takoa nauloja aitaan.
Vihdoin koitti päivä, jolloin hän ei kertaakaan menettänyt malttiaan. Hän kertoi siitä isälleen ja tämä ehdotti, että poika vetäisi aidasta pois yhden naulanjokaisena sellaisen päivänä, jolloin hän ei kiivastunut.

Päivät kuluivat ja lopulta nuorukainen voi vihdoin kertoa isälleen, että hän oli poistanut kaikki naulat. Isä johdatti pojan kädestä pitäen aidan luo. Hän sanoi: 'Olet tehnyt hienoa työtä poikani, mutta katsopas aidassa olevia reikiä. Aitaa ei koskaan enää saada entiselleen. Vihapäissäsi sanotut sanasi jättävät juuri tämänlaisia arpia. Voit iskeä veitsen toiseen ihmiseen ja vetää sen ulos. On ihan samantekevää, kuinka monta kertaa pyytelet anteeksi - haava on yhä olemassa. Sanoilla aiheutettu haava on aivan yhtä paha kuin ruumiillinenkin'.
Ystävät ovat tosi harvinaisia jalokiviä. He saavat sinut hymyilemään ja rohkaisevat sinua onnistumaan. He kuuntelevat meitä, he lausuvat meille kiitoksen sanat ja haluavat aina avata sydämensä meille.

Osoita ystävillesi, kuinka paljon heistä välität.
Suo minulle anteeksi, jos joskus jätin sydämeesi naulan reiän..

Josefina lähtee taas Samille päiväunien jälkeen ja tulee näillä näkymin vasta perjantaina...
Ellen sit soita huomenna jo, et tuo pirpanan kotiin..

Ehkä mä vielä joskus osaan nauttia vapaa-ajasta... <jännä>
Huoh.

Helvetin hartiat!

:@@@@@@@@@@@@@@@@@@@@@@@@@@@@@